Tervehdys. Ajattelin viimeisen Miskolcin illan ratoksi vielä kirjoitella blogia. Viime perjantaina kävin hakemassa Erasmuskoordinaattorilta lopulliset paperit, eli Transcript of Records ja Letter of Confirmation. Kävellessäni perjantaina yliopistolta takaisin kämpille, yliopiston vararehtori soitti ja sanoi saaneensa numeroni eräältä toiselta Erasmusopiskelijalta. Vararehtori oli nimetty Suomen kunniakonsuliksi Miskolcissa, ja Suomen Unkarin suurlähettiläs Jari Vilén oli tulossa vihkimään kunniakonsulaatin. Vararehtori halusi ystävällisesti myös kutsua meikäläisen juhlistamaan kunniakonsulaatin vihkiäisiä seuraavana maanantaina. Koska jätän Miskolcin vasta tiistaina, lupasin ilman muuta olla paikalla.
Torstaina vietettiin jäähyväisjuhlan kaltaista, ESN Miskolcin järjestämää Hungarian Cultural Eveningiä. Tilaisuus oli suhtkoht lähellä yliopistoa, jonkinlaisessa juhlatalossa. Kyseessä oli siisti kivitalo, tilana toimi talon juhlasali, johon oli katettu pitkät pöydät. Ohjelma koostui klassisesta musiikista, pienestä esityksestä syksyn varrella koottuja valokuvia sekä tietty syömisestä ja juomisesta. Eikä tarjoiluissa ollut valittamista. Perjantaina naapurin saksalaiset suuntasivat takaisin Saksaan. Viikonloppu vierähti pakkaillessa ja viimeisiä iltoja istuessa vielä paikalla olevien vaihtareiden kera.
Tänään koitin aamulla jo luovuttaa huoneen siten, että tiistaiaamuna ei tarvitsisi kuin lyödä avainkortti respan tiskiin ja jatkaa matkaa juna-asemalle. Se ei tietenkään käynyt päinsä. Kyselin että milloinkas huoneen luovutus sitten olisi mahdollista, kuulemma vasta aamulla. Sanoin että lähden hieman viiden jälkeen. Vastaukseksi sain että aamulla se ei onnistu. Onneksi onnistui iltapäivällä.. Ennen huoneen tarkistusta vetäisin vielä puvun niskaan ja suunnistin kunniakonsulaatin vihkijäisiin. Tilaisuus oli asiallinen ja tuore kunniakonsuli vaikutti todella mukavalta. Samalla tarjoutui mahdollisuus jutustella hieman itsensä suurlähettilään sekä muutaman muun konsulin kanssa. Oli kiva puhua suomea kasvotusten ensimmäistä kertaa miltei puoleentoista kuukauteen..
Ja tosiaan, tilaisuuden jälkeen palasin kämpille ja pakkasin loput kamikset, sekä sain viimein asuntolan edustajan tarkastamaan huoneen. Eli sekin homma on nyt hoidossa. Aamulla pitäisi kammeta kello 06.28 Intercityyn kohti Budapestia.
Kuten ehkä olen jo aikaisemmin maininnut, oli vaihto-opiskelusyksy aivan uskomaton kokemus. Vaikkei yliopistolla mahottomasti tullut uutta opittua, niin muuten eläminen vieraassa maassa ja monikulttuurisessa yhteisössä opettaa paljon. Ja sitä huomaa, että tulee toimeen. Sekä ympäristön, että ihmisten kanssa. Suosittelen lämpimästi vaihtoonlähtöä, eikä sen kohdemaan suhteen kannata olla niin kovin nirso. Väitän, ettei vaihto-opiskelukokemuksella ole juurikaan tekemistä vaihdon kohteen kanssa. Ja jos luet tätä juuri kohdemaahan saavuttuasi, usko pois, aika menee käsittämättömän nopeasti. Se ei siltä tunnu siinä vaiheessa kun on juuri saanut läppärin purettua laukusta, eikä kaupungista, yliopistosta tai ihmisistä tiedä mitään. Mutta ennen kuin huomaatkaan, olet kirjoittelemassa viimeisiä rivejä vaihtopäiväkirjaasi.
Ajattelin vielä lopuksi sanoa sanasen kulttuurishokista. Koska tosiaan, kun saavuin Unkariin, en tuntenut ketään enkä ymmärtänyt kielestä sanaakaan, eikä kukaan Miskolcissa tuntunut ymmärtävän englantia, olin hämmentynyt. Lisäksi Unkari osoittautui melkolailla erilaiseksi maaksi kuin mitä ennakkoon kuvittelin. Koitin lueskella netistä tietoa kulttuurishokista, mutta en kyllä koe sellaista varsinaisesti kokeneeni. Jos maa, jossa et koskaan ole käynyt onkin erilainen kuin mitä ennakkoon odotit, tai kieltä, jota et ole koskaan opiskellut tai edes kuullut, ei ymmärrä, ei mielestäni voida puhua shokista. Tottakai uusi paikka vaatii aikaa ennenkuin siihen tottuu ja uudet sosiaaliset ympyrät tarvitsevat aikaa muodostuakseen, muttei tämänkään pitäisi olla shokeeraava fakta. Neljän kuukauden jälkeen näen Unkarissa olevan puolia, jotka ärsyttävät, mutta myös puolia joita jään varmasti kaipaamaan. Kuten jokaisessa maassa. Se on tosin huomionarvoista, että maasta saa aivan erilaisen käsityksen riippuen siitä, onko siellä vain käymässä (vaikka olisi pidempikin visiitti, vaikkapa 2 viikkoa) vai asuuko siellä tovin. Asuessa saattaa tuntua, että negatiiviset piirteet korostuvat. Positiivinen ajattelu auttaa.
Pahoittelen että viimeiset kaksi kappaletta ovat sisällöltään melko jäsentelemättömiä, pointti niistä toivottavasti silti selviää!
Loppukaneettina, ei muuta kuin vaihtohakemus vetämään, sillä matkailu avartaa! Jos on kysyttäviä liittyen vaikkapa vaihto-opiskeluun Unkarissa, kommenttia tai sähköpostia tulemaan. Myös LTY:llä saa hihasta nykiä.
Miskolc vaikenee.
maanantai 13. joulukuuta 2010
torstai 9. joulukuuta 2010
Kouluhommat pulkassa
Heipähei. Kouluhommat on pulkassa. Kaikki harjoitustyöt on tehty, seminaarit esitetty ja palaverit pidetty. Nimet ja arvosanat on papereissa. Fiilis on sen suhteen sangen hyvä. Opintopisteitä kertyi loppupeleissä 34, johon olen todella tyytyväinen. Kurssien vaatimustaso ei vastaa vaatimustasoa LTY:llä, johtuen luultavasti yliopistosta sekä siitä tosiasiasta, että kyseessä oli Erasmusopiskelijoille tarkoitetut kurssit. Seuraavassa koitan valaista lyhyesti kunkin käymäni kurssin sisältöä:
Hungarian For Foreingners (4 ECTS-opintopistettä) - Unkarin kielikurssi, kaksi kertaa neljä tuntia viikossa luentoja. Kurssimateriaalina kirja, joka löytyy yliopiston kirjakaupasta. Opettajana vanha, herttainen ja mukava rouva, joka puhuu unkarin lisäksi kai kuutta muuta kieltä. Myös käytännössä täydellistä englantia. Arvosteluperusteina läsnäolo, tunnilla osallistuminen sekä kaksi helpohkoa välikoetta.
Advanced English (2 ECTS) - Englannin kielikurssi, yksi kahden tunnin luento viikossa. Luennoitsijana Yhdysvalloista kotoisin oleva erittäin mukava ja ystävällinen rouvashenkilö. Suomalaisesta näkökulmasta kurssi ei todellakaan ole 'advanced', mutta ilmeisesti monessa Itä-Euroopan maassa englannin taito on senverran heikompi, että lopulta meitä oli tällä kurssilla ainoastaan 7, itseni lisäksi espanjalainen kämppis, yksi saksalainen, sekä kaks tsekkiä ja kaksi bulgarialaista, jotka kaikki opiskelivat pääaineenaan liiketalousenglantia. Muut vaihtoivat helpompiin engannin kursseihin. Arvosteluperusteena läsnäolot, viikottaiset kotitehtävät, osallistuminen tunnilla sekä kurssin lopussa tehty lyhyehkö projektityö vapaavalintaisesta aineesta.
Critical Thinking (5 ECTS) - Olisiko tämä nyt sitten filosofiaa vai mitä lie, kaksi tuntia viikossa viiden viikon ajan, käsiteltiin englanniksi erilaisia argumentteja, niiden analysointia ja niiden takaa löytyviä merkityksiä, sekä sanavalintojen merkitystä viestinnässä. Luennoitsijana erittäin mukava ja ilmeisen fiksu vieraileva englantilaisprofessori. Siis suorastaan stereotyyppisen englantilainen.. Arvosteluperusteena läsnäolot sekä kurssin lopuksi kirjoitettava noin viisisivuinen essee.
Intercultural Perspectives (5 ECTS) - Käsiteltiin erilaisia ilmiöitä erilaisissa kulttuureissa, esimerkiksi individualsimia Yhdysvalloissa, maahanmuuttoa Britanniassa, tuomioita Islamilaisissa kulttuureissa jne. Kaksi tuntia viikossa viiden viikon ajan. Luennoitsijana sama professori kuin kurssilla Critical Thinking. Erittäin hyvä kurssi, suosittelen lämpimästi. Arvosteluperusteina läsnäolot sekä kurssin lopuksi kirjoitettava noin viisisivuinen essee.
Design of Material Flow Systems (3 ECTS) - Käsiteltiin yrityksen sisäistä ja ulkoista logistiikkaa, logistiikan järjestelyjä, erilaisia teknisiä apuvälineitä ja laitteita, kannattavuustaulukoita ynnä muuta sensellaista. Kurssimateriaalina luennoitsijan itsensä laatimat Powerpointit, joita käytiin sitten yhdessä läpi palavereissa parin viikon välein. Helpoin Miskolcissa käymistäni kursseista. Kurssille osallistui lisäkseni kolme saksalaista Erasmus-opiskelijaa.
Fundamentals of Production Information Engineering (5 ECTS) - Käytiin läpi perusteet tuotantoketjuun liittyvästä informaatiovirrasta sekä tuotannon järjestämisestä. Kolme tuntia kerran viikossa koko lukukauden ajan. Luennoitsijana vanhempi herrasmies, ilmeisesti informatiikan osaston johtaja. Jokaisen luennon puolivälissä tämän professorin avustaja tarjoili meille teetä, sangen hyvää sellaista. Sisältöä kurssilla oli paljon, joskin osa tiedosta oli mielestäni vanhentunutta, liittyen esimerkiksi varastointiin ja tuotantokoneiden käyttöasteisiin. Arvosteluperusteena läsnäolo ja osallistuminen tapaamisissa. Osallistujina itseni lisäksi naapurin saksalaiset.
Heat Treatment (4 ECTS) - Perusteet metallurgiasta ja metalliseosten mikrorakenteista sekä mikrorakenteen vaikutuksesta metallin ominaisuuksiin. Lisäksi erilaiset käytössä olevat lämpökäsittelyt, mihin niillä pyritään ja mitä niillä voidaan saavuttaa. Lämpökäsittelyissä käytettävät laitteistot ja tekniikat. Omaehtoista opiskelemista verkkomateriaalin ja yhden kirjan avulla, sekä tapaamiset professorin kanssa, jossa keskusteltiin mahdollisista epäselvyyksistä. Luennoitsijana mukava rouvashenkilö, joka on ilmeisen pätevä lämpökäsittelyn saralla. Hyvä kurssi, tuli oikeasti opittua yhtä jos toista uutta. Suosittelen lämpimästi. Arvosteluperusteena annetun materiaalinen osaaminen tapaamisissa. Olin ainut osallistuja kurssilla.
Non-traditional Machining Methods (3 ECTS) - Perinteisistä poikkeavat koneistusmenetelmät, kuten vesileikkaus, kemiallinen- ja sähkökemiallinen koneistus, plasma, ionisuihku ja laserleikkaus. Luennoitsija antoi itseopiskeltavaksi kymmenen menetelmää, josta piti lopuksi valita viisi ja laatia menetelmistä seminaarityö turvautuen erilaisiin itse etsittäviin lähteisiin. Arvosteluperusteena tuo seminaarityö. Kurssille osallistui lisäkseni japanilainen vaihto-opiskelija, mutta luennoivan professorin mukaan japanilaisen noin kahteen kymmeneen sanaan rajoittuva englannin kielitaito esti hänen lopullisen osallistumisensa kurssille. Luennoitsija itse oli sangen mukavan ja pätevän oloinen kaveri.
Environmentally Friendly Manufacturing (3 ECTS) - Käytiin läpi teollisen kappaletavaratuotannon vaikutuksia ympäristöön. Pääpainopisteenä oli kuivatyöstö. Kahden tunnin luento noin kerran kahdessa viikossa, sekä seminaarityö kurssin aiheista itse etsittyyn lähdemateriaaliin pohjautuen. Professorina jokseenkin erikoinen herra, piti hyviä ja asiasisältöisiä luentoja, mutta luentojen jälkeen kertoili melko levottomia tarinoita henkiparantamisesta ja sensellaisesta.. tuntui uskovan moneen melko yliluonnollisen kuuloiseen juttuun, joka on mielestäni hieman erikoinen ominaisuus tiedemiehellä.. Myös tälle kurssille osallistui lisäkseni sama japanilainen vaihtari, mutta tämä professori tuntui tulevan hänen kanssaan juttuun hyvin. Tosin seminaarin laatimiseen tämän japanilaisen kielitaito ei riittänyt.. Arvosteluperusteina läsnäolo ja seminaarityö.
Saamistani arvosanoista senverran, että unkarin kielikurssista ja Critical Thinking -kurssista nelonen, kaikista muista vitonen. Tyytyväinen voi olla opintomenestykseen siis myös tältä osin.
Mitä vaihtoon liittyviin paperitöihin vaihdon loppuessa tulee, niin paperiin nimeltä "Transcript of records" täytyy hankkia jokaiselta opettajalta arvosana ja allekirjoitus ja toimittaa paperi paikalliseen international officeen. Tämän paperin ohella tulee toimittaa 'Letter of Confirmation' tms, johon paikallinen Erasmuskoordinaattori merkitsee läsnäoloaikasi yliopistolla ja lyö allekirjoituksen ja leiman. Nämä paperit tarvitaan Erasmusapurahaa varten. Kävin heivaamassa paperit toimistolle eilen, ja käyn huomenna koukkaamassa ne allekirjoituksin ja leimoin varustettuna takaisin. Kai. Paikallinen koordinaattori ei ole kovinkaan kiinnostunut meidän asioistamme täällä, ja tuntuu hoitavan hommaansa melko vasemmalla kädellä.
Oltiin eilen keskustassa pubissa nimeltä Cortez, jossa järjestetään viikottain paikallisen British Clubin kokoontuminen. Kyseessä on siis Miskolcissa asuvista ulkomaalaisista koostuva joukko, joka kokoontuu viikottain jutustelemaan, yleensä englanniksi sillä osallistujia on useammasta eri maasta, ja paikallisen väestön kanssa ei jutusteleminen yleensä onnistu kuin unkariksi. Nämä British Clubin tapaamiset ovat sangen mukavia, ja Cortez on erittäin viihtyisä ympäristö. Lähdettiin viimeisellä bussilla vähän puolen yön jälkeen takaisin yliopistolle päin. Yleensä bussimatkat Miskolcissa ovat sujuneet ongelmitta, joten ilmeisesti tänään kaupunki halusi vielä näyttää sen toisenkin puolen. Noin puolen kilometrin matkan jälkeen joku juoppo päätti haluta ulos bussista ja yritti avata ovia voimalla vauhdissa. Kuski pysäytti ja päästi juopon ulos.
Kilometriä myöhemmin muutama nuorempi, paikallinen jannu alkoi pitää bussissa melkoista elämää, ja ilmeisesti haastamaan riitaa kuljettajan kanssa. Kuljettajalta sitten paloikin pinna, hän pysäytti bussin tien laitaan ja tuli ulos kopistaan tappelemaan tämän huutelijan kanssa. Tappelun tuoksinassa, ennenkuin tämän nuoren jannun kaverit ehtivät rauhoittaa tilannetta, kuljettajan kopin ovi paiskautui kiinni ja lukkoon, ja kuljettajan avaimet olivat toki sisällä kopissa. Bussin oviakaan ei siis saatu auki, koska kuski ei päässyt takaisin paikalleen. Poliisi saapui nopeasti ja avasi ovet, sekä antoi nuorelle häirikölle oikeen isän kädestä. Ja ehkä myös isoisän. Suomessa olisi poliisi moisesta käytöksestä syyteessä ennenkuin ehtii kissalanpoikaa sanoa. Odoteltiin ehkä puoli tuntia bussissa ja sen ulkopuolella, kun poliisi koitti selvittää tilannetta tutuksi tulleella unkarilaisella tehokkuudella. Jossakin vaiheessa mukanamme ollut unkarilainen tuutori sanoi, että nyt olisi hyvä aika liueta paikalta, koska kukaan ei meitä varsinaisesti ole vielä kieltänyt lähtemästä, ja tässä tulee muuten menemään koko yö. Lisäksi koska kaikilla meillä ei ollut henkilöllisyystodistuksia mukana eikä kukaan poliiseista varmasti puhu englantia, olisimme luultavasti ongelmissa muutenkin. Joten hipsimme tiehemme jalkaisin ja vähin äänin. Siinä vaiheessa bussin luona oli viisi poliisiautoa ja ambulanssi. Ja kyseessä oli siis yksi huuteleva teinipoika..
Saksalaisista vaihtarikavereistani Stephan lähti tänään iltapäivällä ajelemaan kohti Saksaa, ja naapurin Max ja Sebastian lähtevät huomenaamulla. Eilen vasta oikestaan todella heräsin siihen, että tämä alkaa olla tässä. Enää ei voi extemporee hipsiä vessan kautta naapuriin, laittaa pizzatilausta vetämään hintaan 2,5e / pizza ja ladata kolmea leffaa mediasoittimen playlistiin. Tänään on ESN:n järjestämä jäähyväistilaisuus, Hungarian Culture Evening, ja sen jälkeen viikonlopun aikana pitäisi kai koittaa vielä pestä koneellinen pyykkiä, siivoilla kämppä ja suunnitella kamojen pakkaamista. Maanantaina tuutorini tulee jeesaamaan huoneen luovutukseen liittyvien papereiden kanssa, sillä siitä on tulossa satavarmasti vielä oppikirjamainen näyte Unkarille niin tyypillisestä säätämisestä..
Tulipa pitkä tilitys. Vaikka nyt fiilis onkin hieman haikea, niin mielellään sitä jo Suomeen tulee takaisin tyttöystävän, kavereiden ja perheen tykö, joulun viettoon ja aloittamaan diplomityöpaikan metsästyksen!
Liitän loppuun vielä tänään ottamamme ryhmäkuvan yhteisen vessan yhdistämästä koalitiostamme (Käytännössä kaikki vaihdon aikana ottamani julkaisukelpoiset valokuvat löytyvät täältä):
Hungarian For Foreingners (4 ECTS-opintopistettä) - Unkarin kielikurssi, kaksi kertaa neljä tuntia viikossa luentoja. Kurssimateriaalina kirja, joka löytyy yliopiston kirjakaupasta. Opettajana vanha, herttainen ja mukava rouva, joka puhuu unkarin lisäksi kai kuutta muuta kieltä. Myös käytännössä täydellistä englantia. Arvosteluperusteina läsnäolo, tunnilla osallistuminen sekä kaksi helpohkoa välikoetta.
Advanced English (2 ECTS) - Englannin kielikurssi, yksi kahden tunnin luento viikossa. Luennoitsijana Yhdysvalloista kotoisin oleva erittäin mukava ja ystävällinen rouvashenkilö. Suomalaisesta näkökulmasta kurssi ei todellakaan ole 'advanced', mutta ilmeisesti monessa Itä-Euroopan maassa englannin taito on senverran heikompi, että lopulta meitä oli tällä kurssilla ainoastaan 7, itseni lisäksi espanjalainen kämppis, yksi saksalainen, sekä kaks tsekkiä ja kaksi bulgarialaista, jotka kaikki opiskelivat pääaineenaan liiketalousenglantia. Muut vaihtoivat helpompiin engannin kursseihin. Arvosteluperusteena läsnäolot, viikottaiset kotitehtävät, osallistuminen tunnilla sekä kurssin lopussa tehty lyhyehkö projektityö vapaavalintaisesta aineesta.
Critical Thinking (5 ECTS) - Olisiko tämä nyt sitten filosofiaa vai mitä lie, kaksi tuntia viikossa viiden viikon ajan, käsiteltiin englanniksi erilaisia argumentteja, niiden analysointia ja niiden takaa löytyviä merkityksiä, sekä sanavalintojen merkitystä viestinnässä. Luennoitsijana erittäin mukava ja ilmeisen fiksu vieraileva englantilaisprofessori. Siis suorastaan stereotyyppisen englantilainen.. Arvosteluperusteena läsnäolot sekä kurssin lopuksi kirjoitettava noin viisisivuinen essee.
Intercultural Perspectives (5 ECTS) - Käsiteltiin erilaisia ilmiöitä erilaisissa kulttuureissa, esimerkiksi individualsimia Yhdysvalloissa, maahanmuuttoa Britanniassa, tuomioita Islamilaisissa kulttuureissa jne. Kaksi tuntia viikossa viiden viikon ajan. Luennoitsijana sama professori kuin kurssilla Critical Thinking. Erittäin hyvä kurssi, suosittelen lämpimästi. Arvosteluperusteina läsnäolot sekä kurssin lopuksi kirjoitettava noin viisisivuinen essee.
Design of Material Flow Systems (3 ECTS) - Käsiteltiin yrityksen sisäistä ja ulkoista logistiikkaa, logistiikan järjestelyjä, erilaisia teknisiä apuvälineitä ja laitteita, kannattavuustaulukoita ynnä muuta sensellaista. Kurssimateriaalina luennoitsijan itsensä laatimat Powerpointit, joita käytiin sitten yhdessä läpi palavereissa parin viikon välein. Helpoin Miskolcissa käymistäni kursseista. Kurssille osallistui lisäkseni kolme saksalaista Erasmus-opiskelijaa.
Fundamentals of Production Information Engineering (5 ECTS) - Käytiin läpi perusteet tuotantoketjuun liittyvästä informaatiovirrasta sekä tuotannon järjestämisestä. Kolme tuntia kerran viikossa koko lukukauden ajan. Luennoitsijana vanhempi herrasmies, ilmeisesti informatiikan osaston johtaja. Jokaisen luennon puolivälissä tämän professorin avustaja tarjoili meille teetä, sangen hyvää sellaista. Sisältöä kurssilla oli paljon, joskin osa tiedosta oli mielestäni vanhentunutta, liittyen esimerkiksi varastointiin ja tuotantokoneiden käyttöasteisiin. Arvosteluperusteena läsnäolo ja osallistuminen tapaamisissa. Osallistujina itseni lisäksi naapurin saksalaiset.
Heat Treatment (4 ECTS) - Perusteet metallurgiasta ja metalliseosten mikrorakenteista sekä mikrorakenteen vaikutuksesta metallin ominaisuuksiin. Lisäksi erilaiset käytössä olevat lämpökäsittelyt, mihin niillä pyritään ja mitä niillä voidaan saavuttaa. Lämpökäsittelyissä käytettävät laitteistot ja tekniikat. Omaehtoista opiskelemista verkkomateriaalin ja yhden kirjan avulla, sekä tapaamiset professorin kanssa, jossa keskusteltiin mahdollisista epäselvyyksistä. Luennoitsijana mukava rouvashenkilö, joka on ilmeisen pätevä lämpökäsittelyn saralla. Hyvä kurssi, tuli oikeasti opittua yhtä jos toista uutta. Suosittelen lämpimästi. Arvosteluperusteena annetun materiaalinen osaaminen tapaamisissa. Olin ainut osallistuja kurssilla.
Non-traditional Machining Methods (3 ECTS) - Perinteisistä poikkeavat koneistusmenetelmät, kuten vesileikkaus, kemiallinen- ja sähkökemiallinen koneistus, plasma, ionisuihku ja laserleikkaus. Luennoitsija antoi itseopiskeltavaksi kymmenen menetelmää, josta piti lopuksi valita viisi ja laatia menetelmistä seminaarityö turvautuen erilaisiin itse etsittäviin lähteisiin. Arvosteluperusteena tuo seminaarityö. Kurssille osallistui lisäkseni japanilainen vaihto-opiskelija, mutta luennoivan professorin mukaan japanilaisen noin kahteen kymmeneen sanaan rajoittuva englannin kielitaito esti hänen lopullisen osallistumisensa kurssille. Luennoitsija itse oli sangen mukavan ja pätevän oloinen kaveri.
Environmentally Friendly Manufacturing (3 ECTS) - Käytiin läpi teollisen kappaletavaratuotannon vaikutuksia ympäristöön. Pääpainopisteenä oli kuivatyöstö. Kahden tunnin luento noin kerran kahdessa viikossa, sekä seminaarityö kurssin aiheista itse etsittyyn lähdemateriaaliin pohjautuen. Professorina jokseenkin erikoinen herra, piti hyviä ja asiasisältöisiä luentoja, mutta luentojen jälkeen kertoili melko levottomia tarinoita henkiparantamisesta ja sensellaisesta.. tuntui uskovan moneen melko yliluonnollisen kuuloiseen juttuun, joka on mielestäni hieman erikoinen ominaisuus tiedemiehellä.. Myös tälle kurssille osallistui lisäkseni sama japanilainen vaihtari, mutta tämä professori tuntui tulevan hänen kanssaan juttuun hyvin. Tosin seminaarin laatimiseen tämän japanilaisen kielitaito ei riittänyt.. Arvosteluperusteina läsnäolo ja seminaarityö.
Saamistani arvosanoista senverran, että unkarin kielikurssista ja Critical Thinking -kurssista nelonen, kaikista muista vitonen. Tyytyväinen voi olla opintomenestykseen siis myös tältä osin.
Mitä vaihtoon liittyviin paperitöihin vaihdon loppuessa tulee, niin paperiin nimeltä "Transcript of records" täytyy hankkia jokaiselta opettajalta arvosana ja allekirjoitus ja toimittaa paperi paikalliseen international officeen. Tämän paperin ohella tulee toimittaa 'Letter of Confirmation' tms, johon paikallinen Erasmuskoordinaattori merkitsee läsnäoloaikasi yliopistolla ja lyö allekirjoituksen ja leiman. Nämä paperit tarvitaan Erasmusapurahaa varten. Kävin heivaamassa paperit toimistolle eilen, ja käyn huomenna koukkaamassa ne allekirjoituksin ja leimoin varustettuna takaisin. Kai. Paikallinen koordinaattori ei ole kovinkaan kiinnostunut meidän asioistamme täällä, ja tuntuu hoitavan hommaansa melko vasemmalla kädellä.
Oltiin eilen keskustassa pubissa nimeltä Cortez, jossa järjestetään viikottain paikallisen British Clubin kokoontuminen. Kyseessä on siis Miskolcissa asuvista ulkomaalaisista koostuva joukko, joka kokoontuu viikottain jutustelemaan, yleensä englanniksi sillä osallistujia on useammasta eri maasta, ja paikallisen väestön kanssa ei jutusteleminen yleensä onnistu kuin unkariksi. Nämä British Clubin tapaamiset ovat sangen mukavia, ja Cortez on erittäin viihtyisä ympäristö. Lähdettiin viimeisellä bussilla vähän puolen yön jälkeen takaisin yliopistolle päin. Yleensä bussimatkat Miskolcissa ovat sujuneet ongelmitta, joten ilmeisesti tänään kaupunki halusi vielä näyttää sen toisenkin puolen. Noin puolen kilometrin matkan jälkeen joku juoppo päätti haluta ulos bussista ja yritti avata ovia voimalla vauhdissa. Kuski pysäytti ja päästi juopon ulos.
Kilometriä myöhemmin muutama nuorempi, paikallinen jannu alkoi pitää bussissa melkoista elämää, ja ilmeisesti haastamaan riitaa kuljettajan kanssa. Kuljettajalta sitten paloikin pinna, hän pysäytti bussin tien laitaan ja tuli ulos kopistaan tappelemaan tämän huutelijan kanssa. Tappelun tuoksinassa, ennenkuin tämän nuoren jannun kaverit ehtivät rauhoittaa tilannetta, kuljettajan kopin ovi paiskautui kiinni ja lukkoon, ja kuljettajan avaimet olivat toki sisällä kopissa. Bussin oviakaan ei siis saatu auki, koska kuski ei päässyt takaisin paikalleen. Poliisi saapui nopeasti ja avasi ovet, sekä antoi nuorelle häirikölle oikeen isän kädestä. Ja ehkä myös isoisän. Suomessa olisi poliisi moisesta käytöksestä syyteessä ennenkuin ehtii kissalanpoikaa sanoa. Odoteltiin ehkä puoli tuntia bussissa ja sen ulkopuolella, kun poliisi koitti selvittää tilannetta tutuksi tulleella unkarilaisella tehokkuudella. Jossakin vaiheessa mukanamme ollut unkarilainen tuutori sanoi, että nyt olisi hyvä aika liueta paikalta, koska kukaan ei meitä varsinaisesti ole vielä kieltänyt lähtemästä, ja tässä tulee muuten menemään koko yö. Lisäksi koska kaikilla meillä ei ollut henkilöllisyystodistuksia mukana eikä kukaan poliiseista varmasti puhu englantia, olisimme luultavasti ongelmissa muutenkin. Joten hipsimme tiehemme jalkaisin ja vähin äänin. Siinä vaiheessa bussin luona oli viisi poliisiautoa ja ambulanssi. Ja kyseessä oli siis yksi huuteleva teinipoika..
Saksalaisista vaihtarikavereistani Stephan lähti tänään iltapäivällä ajelemaan kohti Saksaa, ja naapurin Max ja Sebastian lähtevät huomenaamulla. Eilen vasta oikestaan todella heräsin siihen, että tämä alkaa olla tässä. Enää ei voi extemporee hipsiä vessan kautta naapuriin, laittaa pizzatilausta vetämään hintaan 2,5e / pizza ja ladata kolmea leffaa mediasoittimen playlistiin. Tänään on ESN:n järjestämä jäähyväistilaisuus, Hungarian Culture Evening, ja sen jälkeen viikonlopun aikana pitäisi kai koittaa vielä pestä koneellinen pyykkiä, siivoilla kämppä ja suunnitella kamojen pakkaamista. Maanantaina tuutorini tulee jeesaamaan huoneen luovutukseen liittyvien papereiden kanssa, sillä siitä on tulossa satavarmasti vielä oppikirjamainen näyte Unkarille niin tyypillisestä säätämisestä..
Tulipa pitkä tilitys. Vaikka nyt fiilis onkin hieman haikea, niin mielellään sitä jo Suomeen tulee takaisin tyttöystävän, kavereiden ja perheen tykö, joulun viettoon ja aloittamaan diplomityöpaikan metsästyksen!
Liitän loppuun vielä tänään ottamamme ryhmäkuvan yhteisen vessan yhdistämästä koalitiostamme (Käytännössä kaikki vaihdon aikana ottamani julkaisukelpoiset valokuvat löytyvät täältä):
 |
| Oikealta: Rodrigue, Maximilian, Sebastian ja allekirjoittanut.Taustalla Berliinin muuri? |
tiistai 30. marraskuuta 2010
Plussia ja miinuksia
Iltapäivää. Ajattelin pitää pienen tauon unkarin välikokeeseen lukemisesta, ympäristöystävällisen valmistuksen raportin tekemisestä sekä erikoisten työstömenetelmien powerpointtien kasaamisesta ja kirjoitella blogia. Ainiin ja metallurgiaakin pitäis ehtii lukee viel torstaiks.. Eli koska ensiviikko on tosiaan meikäläisen viimeinen viikko Miskolcissa ja opiskeluhommat ovat edelleen sen verran levällään ettei niistä kannata vielä kirjoitella, ajattelin listailla hieman asioita joita uskon jääväni kaipaamaan vaihtoajan jälkeen, ja toisaalta myös asioita joita luultavasti ei tule ikävä.
Aloitetaan kämppiksestä, jota varmasti kyllä Suomeen palattuani tulee muisteltua, mutta joka välillä myös osaa aiheuttaa hitusen harmaita hiuksia. Rodrigue on siis espanjalainen 25 vuotias lentokonetekniikan opiskelija. Erittäin huumorintajuinen ja mukava kaveri, jonka englanninkielen taito on todella hyvä, joten kommunikaation suhteenkaan meillä ei ole ollut ongelmia. Yhdistävänä tekijänä on toiminut myös tapa viettää epänormaalin paljon aikaa tietokoneella. Toisaalta kämppis muutti Unkariin suoraan vanhempiensa luota, eikä siis aikasemmin ole asunut omillaan. Tämä näkyy etenkin siinä, että omien jälkien korjaaminen oikeastaan jokapaikassa jää tekemättä, keittiö siivoamatta ja tiskit tiskaamatta. Ennenkuin asioista mainitsee. Silloin tiskit luultavasti hoituvat, mutta seuraavan kokkausrupeaman jälkeen jäävät taas lavuaariin. Onneksi meillä on sangen vähän astioita. Kämppis myös ilmeisesti kuvittelee, että äiti ostaa edelleen kaikki normaalissa taloudenpidossa tarvittavat hyödykkeet, kuten rätit, roskapussit, vessapaperit, talouspaperit ynnä muut. Onneksi ne ovat tässä maassa käytännössä ilmaisia. Jännittää mitä tapahtuu, kun meikä nostaa kytkintä ja kämppis jää kevääksi omilleen. Pärjääköhän se? Myöskään meidän vuorokausirytmit eivät aivan satu kohdalleen, joka ei tosin mahdottomasti haittaa. Nykyään kämppis on rytmissä, jossa nukkumaan käydään neljän ja viiden välillä aamulla, herätään yhdeltätoista, käydään takaisin nukkumaan kahdelta ja herätään neljältä. Kukin tavallaan.
Muita asioita, joita epäilemättä jään kaipaamaan, ovat:
+ Hintataso. Lähes kaikki on naurettavan halpaa. Etenkin ruoka ja juoma, sekä kaupoissa että ravintoloissa ja baareissa.
+ Kaupat ja pikaruokakulttuuri. Ruoan suhteen Suomi on kehitysmaa. Jopa täällä itäblokissa jokaisessa ruokakaupassa on juustotiski, lihatiski sekä kalatiski, isoimmissa kaupoissa myös akvaario josta saa varmasti tuoretta fisua. Pikaruoasta tarjolla on mäkkärin, pizzan ja gyroksen lisäksi myös kiinalaista ja japnilaista evästä, todella asiallisilla hinnoilla.
+ Vaihtokaverit. Toki täällä tapaamia uusia kavereita varmasti muistelee lämmöllä vielä kotonakin. Kämppiksen lisäksi etenkin saksalaisia vaihtarikavereita. Lisäksi joka viikkoiset, eri maalaisten vaihtareiden järjestämät illalliset ovat olleet todella hauskoja tapahtumia.
+ Syksyn kelit. Sääolot ovat syksyllä Unkarissa merkittävän paljon inhimillisemmät kuin Suomessa. Kolme kuukautta pitkä harmaa, märkä ja pimeä aika puuttuu käytännössä kokonaan. Sadepäivät ovat syksyllä olleet todella harvassa, ja ensilumen tullessa maa oli vielä vihreä.
Asioita, joita tuskin tulee ikävä:
- Huono kielitaito. Miskolcissa ei pärjää edes englannilla, unkaria pitäisi osata. Ja se taas on kielenä miltei mahdoton. Edes asuntolan, johon kaikki yliopiston ulkomaiset vieraat sijoitetaan, johtaja ei osaa sanaakaan englantia.
- Törkyisyys. En tiedä miten tämän muotoilisi. Roskien ja jätteen suhteen tuntuu vallitsevan 'poissa silmistä, poissa mielestä' -kulttuuri. Vaan kun ne eivät siellä ojassa, takapihalla, pikku metsikössä tai junaradan varressa ole edes poissa silmistä. Rakennuksista iso osa on melko huonossa kunnossa, ja graffitteja on kaikkialla.
- Säätäminen. Tätä on hyvin vaikea selittää, se pitää itse kokea. Miltei kaikkeen liittyy suunnaton määrä säätämistä, johon on erittäin vaikea suhtautua positiivisesti, etenkin kun kielestä ei ymmärrä sanaakaan. Esimerkkeinä vaikkapa asuntolan huoneen vastaanottaminen, opiskelijakortin hankinta, kirjastokortin hankinta, kylpylässä käynti tai safkan tilaaminen koulun ruokalassa. Tämä saattaa valitettavasti olla jäänne neuvostoajoista, tulee mieleen asiointi Venäjän rajalla.
- Opetuksen taso yliopistolla. Vaikkei opetuksen tasossa sinänsä ole mahdottomasti valittamista, on LUT aivan eri tavalla niinsanoaksemme ajan hermolla.
- Ikävöinti. Vaikka olen viihtynyt Unkarissa hyvin, eikä varsinaisesti koti-ikävää ole missään vaiheessa ollut, on ikävä kuitenkin Suomeen jääneitä ihmisiä kohtaan läsnä.
Siinä nyt joitakin asioita, joita mieleeni juolahti kävellessäni päivemmällä Tescolle ja takaisin raikkaassa alkutalven säässä. Kyllä, kävin kävellen kaupassa, enkä edes kampusalueen Lidlissä. Päällimmäinen syy tähän lienee tosiasia, että viimepäivät on tullu vietettyä lähinnä kouluhommien parissa kämpillä. Paitsi eilisilta, lähdin espanjalais-saksalais-italialaisen ryhmittymän mukaan keskustaan sporttibaariin vahtimaan futista, Real Madrid - Barcelona. Barcelona voitti loppujenlopuksi 5-0. Kämppis oli murheen murtama. Ja itse en vieläkään ymmärrä koko lajin päälle pätkääkään.
Aloitetaan kämppiksestä, jota varmasti kyllä Suomeen palattuani tulee muisteltua, mutta joka välillä myös osaa aiheuttaa hitusen harmaita hiuksia. Rodrigue on siis espanjalainen 25 vuotias lentokonetekniikan opiskelija. Erittäin huumorintajuinen ja mukava kaveri, jonka englanninkielen taito on todella hyvä, joten kommunikaation suhteenkaan meillä ei ole ollut ongelmia. Yhdistävänä tekijänä on toiminut myös tapa viettää epänormaalin paljon aikaa tietokoneella. Toisaalta kämppis muutti Unkariin suoraan vanhempiensa luota, eikä siis aikasemmin ole asunut omillaan. Tämä näkyy etenkin siinä, että omien jälkien korjaaminen oikeastaan jokapaikassa jää tekemättä, keittiö siivoamatta ja tiskit tiskaamatta. Ennenkuin asioista mainitsee. Silloin tiskit luultavasti hoituvat, mutta seuraavan kokkausrupeaman jälkeen jäävät taas lavuaariin. Onneksi meillä on sangen vähän astioita. Kämppis myös ilmeisesti kuvittelee, että äiti ostaa edelleen kaikki normaalissa taloudenpidossa tarvittavat hyödykkeet, kuten rätit, roskapussit, vessapaperit, talouspaperit ynnä muut. Onneksi ne ovat tässä maassa käytännössä ilmaisia. Jännittää mitä tapahtuu, kun meikä nostaa kytkintä ja kämppis jää kevääksi omilleen. Pärjääköhän se? Myöskään meidän vuorokausirytmit eivät aivan satu kohdalleen, joka ei tosin mahdottomasti haittaa. Nykyään kämppis on rytmissä, jossa nukkumaan käydään neljän ja viiden välillä aamulla, herätään yhdeltätoista, käydään takaisin nukkumaan kahdelta ja herätään neljältä. Kukin tavallaan.
Muita asioita, joita epäilemättä jään kaipaamaan, ovat:
+ Hintataso. Lähes kaikki on naurettavan halpaa. Etenkin ruoka ja juoma, sekä kaupoissa että ravintoloissa ja baareissa.
+ Kaupat ja pikaruokakulttuuri. Ruoan suhteen Suomi on kehitysmaa. Jopa täällä itäblokissa jokaisessa ruokakaupassa on juustotiski, lihatiski sekä kalatiski, isoimmissa kaupoissa myös akvaario josta saa varmasti tuoretta fisua. Pikaruoasta tarjolla on mäkkärin, pizzan ja gyroksen lisäksi myös kiinalaista ja japnilaista evästä, todella asiallisilla hinnoilla.
+ Vaihtokaverit. Toki täällä tapaamia uusia kavereita varmasti muistelee lämmöllä vielä kotonakin. Kämppiksen lisäksi etenkin saksalaisia vaihtarikavereita. Lisäksi joka viikkoiset, eri maalaisten vaihtareiden järjestämät illalliset ovat olleet todella hauskoja tapahtumia.
+ Syksyn kelit. Sääolot ovat syksyllä Unkarissa merkittävän paljon inhimillisemmät kuin Suomessa. Kolme kuukautta pitkä harmaa, märkä ja pimeä aika puuttuu käytännössä kokonaan. Sadepäivät ovat syksyllä olleet todella harvassa, ja ensilumen tullessa maa oli vielä vihreä.
Asioita, joita tuskin tulee ikävä:
- Huono kielitaito. Miskolcissa ei pärjää edes englannilla, unkaria pitäisi osata. Ja se taas on kielenä miltei mahdoton. Edes asuntolan, johon kaikki yliopiston ulkomaiset vieraat sijoitetaan, johtaja ei osaa sanaakaan englantia.
- Törkyisyys. En tiedä miten tämän muotoilisi. Roskien ja jätteen suhteen tuntuu vallitsevan 'poissa silmistä, poissa mielestä' -kulttuuri. Vaan kun ne eivät siellä ojassa, takapihalla, pikku metsikössä tai junaradan varressa ole edes poissa silmistä. Rakennuksista iso osa on melko huonossa kunnossa, ja graffitteja on kaikkialla.
- Säätäminen. Tätä on hyvin vaikea selittää, se pitää itse kokea. Miltei kaikkeen liittyy suunnaton määrä säätämistä, johon on erittäin vaikea suhtautua positiivisesti, etenkin kun kielestä ei ymmärrä sanaakaan. Esimerkkeinä vaikkapa asuntolan huoneen vastaanottaminen, opiskelijakortin hankinta, kirjastokortin hankinta, kylpylässä käynti tai safkan tilaaminen koulun ruokalassa. Tämä saattaa valitettavasti olla jäänne neuvostoajoista, tulee mieleen asiointi Venäjän rajalla.
- Opetuksen taso yliopistolla. Vaikkei opetuksen tasossa sinänsä ole mahdottomasti valittamista, on LUT aivan eri tavalla niinsanoaksemme ajan hermolla.
- Ikävöinti. Vaikka olen viihtynyt Unkarissa hyvin, eikä varsinaisesti koti-ikävää ole missään vaiheessa ollut, on ikävä kuitenkin Suomeen jääneitä ihmisiä kohtaan läsnä.
Siinä nyt joitakin asioita, joita mieleeni juolahti kävellessäni päivemmällä Tescolle ja takaisin raikkaassa alkutalven säässä. Kyllä, kävin kävellen kaupassa, enkä edes kampusalueen Lidlissä. Päällimmäinen syy tähän lienee tosiasia, että viimepäivät on tullu vietettyä lähinnä kouluhommien parissa kämpillä. Paitsi eilisilta, lähdin espanjalais-saksalais-italialaisen ryhmittymän mukaan keskustaan sporttibaariin vahtimaan futista, Real Madrid - Barcelona. Barcelona voitti loppujenlopuksi 5-0. Kämppis oli murheen murtama. Ja itse en vieläkään ymmärrä koko lajin päälle pätkääkään.
tiistai 23. marraskuuta 2010
Viimeisiä viikkoja
Jó napot kivánok! Kolmas viikko putkeen kun sunnuntai (tai maanantai) -iltana jo pimeän tullen junailin Budapestista Miskolciin. Tällä kertaa takana oli tosiaan viikonloppuvisiitti Wieniin saksalaisten vaihto-opiskelukavereiden kera. Reissu oli melko mahtava. Yövyttiin molemmat yöt sangen backpacker-henkisessä hostellissa aivan West Bahnhofin tuntumassa, metroaseman vieressä ja silti kävelymatkan päässä keskustasta. Hintaa kuuden hengen huoneelle tuli noin 15e / lärvi / yö. Hostelli oli siisti ja hinta sisälsi kaikki tarvittavat fasiliteetit wlan mukaanlukien. Päivät menivät oikeastaan kaupunkia ja nähtävyyksiä ihmetellessä, Wien oli jo ilmeisen valmiina jouluun, keskustan merkittävin ostoskatu, Stephansplatz, oli koristeltu todella näyttävin jouluvaloin, samoin eräs keskustan puistoista, johon oli rakennettu suorastaan joulukylä. Joka nurkassa oli pieniä joulumarkkinoita, joilta saattoi ostaa käsitöitä, pikkupurtavaa sekä paikallista glögin tapaista, Glühweiniksi kutsuttua lämmintä, maustettua viiniä. Hinnat olivat toki jotakin aivan muuta kuin Unkarissa. Siitä huolimatta on Wien ehkä miellyttävin kaupunki, jossa olen koskaan käynyt!
Jos etsii halpaa majoitusta Wienissä, voin rehellisesti suositella käyttämäämme hostellia, nimeltä Hostel Ruhtensteiner, kotisivut löytyvät täältä.
Jokunen kuva Wienistä puolestaan on löydettävissä täältä. Vietin viimekeväänä hieman toista viikkoa Wienissä, jolloin tuli valokuvattua käytännössä kaikki vastaantuleva, joten tällä erää jäi kuvailu vähemmälle. Muutama otos tuli silti napattua.
Muutenkin ero Unkarin ja Itävallan välillä oli melko merkittävä. Matkasimme sangen tutuksi tulleella unkarilaisen rautatieyhtiö MAV-Startin Intercityllä Miskolcista Budapestiin, jossa vaihdoimme junaa itävaltalaisen ÖBB:n (Österreichische Bundesbahn) Railjettiin. Tuntui kuin olisi hypännyt aikakoneella vuodesta 1990 takaisin vuoteen 2010. Koitimme seurata, milloin juna ylittää Unkarin ja Itävallan rajan, mutta huomasimme, että rajanylitys oli loppupeleissä aika helppo havaita näkymien muutoksesta. Itävallan puolella radanvarressa ei enää näkynyt roskaa ja romua, eikä raunioituneita rakennuksia, joita Unkarissa näkyy melko taajaan, etenkin Budapestin tuntumassa. Wienissä myös ensimmäistä kertaa oikeastaan ymmärsi, kuinka lähellä joulu jo on. Toki myös Miskolcin keskustassa joulu on vahvasti läsnä, mutta keskustan ulkopuolella sijaitsevalla kampusalueella ei joulusta vielä näy merkkejä, ja koska lumestakaan ei vielä ole tietoa, ei fiilis ole ollut ennen tätä kovinkaan jouluisa. Ensi sunnuntaina on kuitenkin jo ensimmäinen adventti.. Katselin taas joitakin uutiskuvia Suomesta, vaikea uskoa että siellä on oikeasti täysi talvi, sillä tänäänkin Miskolcissa on paistanut aurinko ja maa on vielä vihreä, lämmintä on kymmenkunta astetta. Ennuste tosin lupailee loppuviikolle kylmenevää!
Joulun läheisyys tarkoittaa myös sitä, ettei vaihto-opiskeluajasta ole enää mahdottoman paljoa jäljellä. Tämä- ja ensiviikko menee kokonaan kouluhommien parissa, ja sen jälkeen onkin jo viimeinen Miskolcin viikko käsillä. Aika on mennyt loppupeleissä käsittämättömän nopeasti, ja kohta onkin aika jo palata kotisuomeen. Onneksi sitä ennen on vielä tiedossa lyhyt lomantapainen Budapestissa..
Jos etsii halpaa majoitusta Wienissä, voin rehellisesti suositella käyttämäämme hostellia, nimeltä Hostel Ruhtensteiner, kotisivut löytyvät täältä.
Jokunen kuva Wienistä puolestaan on löydettävissä täältä. Vietin viimekeväänä hieman toista viikkoa Wienissä, jolloin tuli valokuvattua käytännössä kaikki vastaantuleva, joten tällä erää jäi kuvailu vähemmälle. Muutama otos tuli silti napattua.
Muutenkin ero Unkarin ja Itävallan välillä oli melko merkittävä. Matkasimme sangen tutuksi tulleella unkarilaisen rautatieyhtiö MAV-Startin Intercityllä Miskolcista Budapestiin, jossa vaihdoimme junaa itävaltalaisen ÖBB:n (Österreichische Bundesbahn) Railjettiin. Tuntui kuin olisi hypännyt aikakoneella vuodesta 1990 takaisin vuoteen 2010. Koitimme seurata, milloin juna ylittää Unkarin ja Itävallan rajan, mutta huomasimme, että rajanylitys oli loppupeleissä aika helppo havaita näkymien muutoksesta. Itävallan puolella radanvarressa ei enää näkynyt roskaa ja romua, eikä raunioituneita rakennuksia, joita Unkarissa näkyy melko taajaan, etenkin Budapestin tuntumassa. Wienissä myös ensimmäistä kertaa oikeastaan ymmärsi, kuinka lähellä joulu jo on. Toki myös Miskolcin keskustassa joulu on vahvasti läsnä, mutta keskustan ulkopuolella sijaitsevalla kampusalueella ei joulusta vielä näy merkkejä, ja koska lumestakaan ei vielä ole tietoa, ei fiilis ole ollut ennen tätä kovinkaan jouluisa. Ensi sunnuntaina on kuitenkin jo ensimmäinen adventti.. Katselin taas joitakin uutiskuvia Suomesta, vaikea uskoa että siellä on oikeasti täysi talvi, sillä tänäänkin Miskolcissa on paistanut aurinko ja maa on vielä vihreä, lämmintä on kymmenkunta astetta. Ennuste tosin lupailee loppuviikolle kylmenevää!
Joulun läheisyys tarkoittaa myös sitä, ettei vaihto-opiskeluajasta ole enää mahdottoman paljoa jäljellä. Tämä- ja ensiviikko menee kokonaan kouluhommien parissa, ja sen jälkeen onkin jo viimeinen Miskolcin viikko käsillä. Aika on mennyt loppupeleissä käsittämättömän nopeasti, ja kohta onkin aika jo palata kotisuomeen. Onneksi sitä ennen on vielä tiedossa lyhyt lomantapainen Budapestissa..
torstai 18. marraskuuta 2010
Budapest -> Kouluhommia -> Wien
Tervehdys taasen. Viikonloppuna oli paikallinen valtuuskunta Kotosuomesta Unkarin visiitillä, ja näin ollen viikonloppu tuli käytettyä tehokkaasti ensin Miskolciin, sen jälkeen Budapestiin tutustuen. Etenkin Miskolc teki vieraisiin vaikutuksen. Budapestin yöpymispaikka tutkailtiin ja varattiin etukäteen netistä, joten odotukset sen suhteen eivät olleet korkealla, etenkin kun hinta viiden hengen huoneistolle oli 14e / lärvi / yö. Yllätys oli kuitenkin sangen positiivinen, hostelli sijaitsi pelipaikoilla keskustan tuntumassa, noin 200 metrin päässä lähimmästä metropysäkistä. Huoneisto oli iso ja kohtalaisen hyvin varustettu sisältäen kaksi huonetta ja keittiön / ruokailutilan sekä pesuhuoneen, kaksi parveketta, littutelkkarin, jääkaapin, hellan keraamisella liedellä, leivänpaahtimen, kahvinkeittimen sekä jopa astiat. Kylpyhuoneen varustukseen kuului kylpyamme sekä pyykkikone. Henkilökunta oli ystävällistä ja englanninkielen taitoista.
Hostellin nettisivut löytyvät täältä.
Muutamia valokuvia Budapestista puolestaan löytyy täältä.
Kuten sanottu, viikonloppu vierähti nopeasti ja sunnuntaina kavereiden suunnatessa takaisin lentokentälle, oli meikäläisen aika junailla takaisin Miskolciin. Tämä viikko onkin mennyt lähinnä kouluhommia vääntäessä, viimepäivityksessäni mainitsemani esseet eivät tosiaan viimeviikolla vielä valmistuneet, joten muiden kasaantuneiden hommien ohella myös niitä on pitänyt kirjoitella. Koulutöiden suhteen sama tahti jatkunee vielä pari seuraavaa viikkoa sillä ennen joulukuun 10. päivää, jolloin lukukausi virallisesti kai loppuu, on tehtävää vielä aika runsaasti kurssien Non-traditional Machining Methods, Environmentally Friendly Manufacturing ja Advanced English teemoilta.
Kämppis ei tunnu kouluhommien suhteen stressaavan, se viettää koululla kahdesta neljään tuntia viikossa, käytännössä kaiken muun ajan joko tietokoneella tai nukkuen. Viimeviikolla tämän Espanjan sankarin vuorokausirytmi ehti vanhigossa kääntyä kokonaan päälaelleen siten, että meikäläisen herätessä kasin tienoilla luennolle, mies oli juuri käymässä unille. Tosin täytyy kyllä todeta, että kämppisten, sekä huonekaverin että vessakämppisten suhteen meikäläisellä on käynyt uskomaton säkä, kun kuuntelee käytävästä puolalaisten ja italialaisten huutoa tai tarinoita turkkilaisten palohälytyksillä väritetyistä kokkailusessioista. Näihin verrattuna meidän suomalais-espanjalais-saksalainen yhteiselomme sujuu kuin tanssi. Siis joltakulta, joka osaa tanssia.
Kouluhommien kasaantumisesta huolimatta ihan vielä ei ole meininki heittää reissaamisen suhteen pyyhettä kehään, vaan huomenna aamulla anivarhain on tarkoitus lähteä junailemaan kohti Itävaltaa ja Wieniä, jossa on meininki viettää viikonloppu täkäläisten saksalaisten vaihto-opiskelijoiden kera. Omat mielikuvani Wienistä viimekeväältä ovat sangen hyvät, saa nähdä onko aika kullannut muistot..
Hostellin nettisivut löytyvät täältä.
Muutamia valokuvia Budapestista puolestaan löytyy täältä.
Kuten sanottu, viikonloppu vierähti nopeasti ja sunnuntaina kavereiden suunnatessa takaisin lentokentälle, oli meikäläisen aika junailla takaisin Miskolciin. Tämä viikko onkin mennyt lähinnä kouluhommia vääntäessä, viimepäivityksessäni mainitsemani esseet eivät tosiaan viimeviikolla vielä valmistuneet, joten muiden kasaantuneiden hommien ohella myös niitä on pitänyt kirjoitella. Koulutöiden suhteen sama tahti jatkunee vielä pari seuraavaa viikkoa sillä ennen joulukuun 10. päivää, jolloin lukukausi virallisesti kai loppuu, on tehtävää vielä aika runsaasti kurssien Non-traditional Machining Methods, Environmentally Friendly Manufacturing ja Advanced English teemoilta.
Kämppis ei tunnu kouluhommien suhteen stressaavan, se viettää koululla kahdesta neljään tuntia viikossa, käytännössä kaiken muun ajan joko tietokoneella tai nukkuen. Viimeviikolla tämän Espanjan sankarin vuorokausirytmi ehti vanhigossa kääntyä kokonaan päälaelleen siten, että meikäläisen herätessä kasin tienoilla luennolle, mies oli juuri käymässä unille. Tosin täytyy kyllä todeta, että kämppisten, sekä huonekaverin että vessakämppisten suhteen meikäläisellä on käynyt uskomaton säkä, kun kuuntelee käytävästä puolalaisten ja italialaisten huutoa tai tarinoita turkkilaisten palohälytyksillä väritetyistä kokkailusessioista. Näihin verrattuna meidän suomalais-espanjalais-saksalainen yhteiselomme sujuu kuin tanssi. Siis joltakulta, joka osaa tanssia.
Kouluhommien kasaantumisesta huolimatta ihan vielä ei ole meininki heittää reissaamisen suhteen pyyhettä kehään, vaan huomenna aamulla anivarhain on tarkoitus lähteä junailemaan kohti Itävaltaa ja Wieniä, jossa on meininki viettää viikonloppu täkäläisten saksalaisten vaihto-opiskelijoiden kera. Omat mielikuvani Wienistä viimekeväältä ovat sangen hyvät, saa nähdä onko aika kullannut muistot..
tiistai 9. marraskuuta 2010
Back in Miskolc
Iltapäivää syksyisestä Miskolcista. Kuten viimepäivityksessäni mainitsin, tuli piipahdettua Kotosuomessakin pitkästä aikaa. 28.10. iltalennolla Helsinki-Vantaalle, kymmenen päivää kaverin polttareiden, oman parisuhteen ja kaverin hääjärjestelyjen sekä luonnollisesti itse häiden merkeissä, ja 8.11. aamulennolla takaisin Budapestiin, josta edelleen junalla asemapaikalle Miskolciin. Nopeasti vierähti 1½ viikkoa kyllä. Ja jos vanhat merkit pitävät paikkansa, vähintään yhtä nopeasti jäljellä olevat viisi viikkoa täällä.
Maanantai menikin univelkoja nukkuessa, mutta tiistaina paukkasin reippaasti jo kymmeneltä luennolle, joka tosin olikin korvattu kierroksella konetekniikan osaston labroissa sekä lounaalla henkilökunnan ruokasalissa, sillä luennoivalle professorille oli tullut vieraaksi kolme tohtorikoulutettavaa tuutorinsa kanssa Ostravasta Tsekeistä. Verrattuna LTY:n labroihin, on täkäläisissä labroissa työstökoneet ehkä keskimäärin 20 vuotta vanhempia.. mutta ilmeisesti remontin yhteydessä on jonkiverran investointeja uusiin koneisiin luvassa. Päivän toinen koulurupeama oli kurssin Design of Material Flow Systems viimeinen professoritapaaminen, ja sen myötä kurssi olikin taputeltu. Arvosanalla 5 - excellent. Kurssi käsitteli pintapuolisesti sekä sisäistä että ulkoista logistiikkaa ja siihen liittyvää teknologiaa. Kurssi oli todella helppo, ja kolme opintopistettä toki lämmittävät mieltä.
Huomiselle olisi myös kouluhommia enemmän kuin ehtii tehdä, mutta tavoitteena on saada kurssien Critical Thinking ja Intercultural Aspects -loppuesseet palautettua, jotta niitäkään kursseja ei enää tarvitsisi miettiä. Torstaina on Suomesta tulossa kavereita visiitille, ensin Miskolciin josta perjantaina suoritetaan siirtyminen Budapestiin, joten viikonloppuna opiskelu on poissa laskuista.
Junaillessani Budapestista Miskolciin, konduktööri ystävällisesti huomautti, että opiskelijakorttini on vanhentunut, eikä näin ollen oikeuta opiskelija-alennukseen, vaikka tiskiltä olin samalla kortilla opiskelijahintaisen lipun ostanut. Koska konduktööri ei kuitenkaan puhunut kuin Unkaria, oli tilanteesta helppo luistaa esittämällä, ettei alkuunkaan ymmärrä mistä on kyse. Konduktöörin kielitaitokin onneksi rajoittui Unkariin. Mutta lähipäivinä lienee syytä selvittää, miten opiskelijakorttiin saa vielä hieman jatkoaikaa..
Maanantai menikin univelkoja nukkuessa, mutta tiistaina paukkasin reippaasti jo kymmeneltä luennolle, joka tosin olikin korvattu kierroksella konetekniikan osaston labroissa sekä lounaalla henkilökunnan ruokasalissa, sillä luennoivalle professorille oli tullut vieraaksi kolme tohtorikoulutettavaa tuutorinsa kanssa Ostravasta Tsekeistä. Verrattuna LTY:n labroihin, on täkäläisissä labroissa työstökoneet ehkä keskimäärin 20 vuotta vanhempia.. mutta ilmeisesti remontin yhteydessä on jonkiverran investointeja uusiin koneisiin luvassa. Päivän toinen koulurupeama oli kurssin Design of Material Flow Systems viimeinen professoritapaaminen, ja sen myötä kurssi olikin taputeltu. Arvosanalla 5 - excellent. Kurssi käsitteli pintapuolisesti sekä sisäistä että ulkoista logistiikkaa ja siihen liittyvää teknologiaa. Kurssi oli todella helppo, ja kolme opintopistettä toki lämmittävät mieltä.
Huomiselle olisi myös kouluhommia enemmän kuin ehtii tehdä, mutta tavoitteena on saada kurssien Critical Thinking ja Intercultural Aspects -loppuesseet palautettua, jotta niitäkään kursseja ei enää tarvitsisi miettiä. Torstaina on Suomesta tulossa kavereita visiitille, ensin Miskolciin josta perjantaina suoritetaan siirtyminen Budapestiin, joten viikonloppuna opiskelu on poissa laskuista.
Junaillessani Budapestista Miskolciin, konduktööri ystävällisesti huomautti, että opiskelijakorttini on vanhentunut, eikä näin ollen oikeuta opiskelija-alennukseen, vaikka tiskiltä olin samalla kortilla opiskelijahintaisen lipun ostanut. Koska konduktööri ei kuitenkaan puhunut kuin Unkaria, oli tilanteesta helppo luistaa esittämällä, ettei alkuunkaan ymmärrä mistä on kyse. Konduktöörin kielitaitokin onneksi rajoittui Unkariin. Mutta lähipäivinä lienee syytä selvittää, miten opiskelijakorttiin saa vielä hieman jatkoaikaa..
torstai 21. lokakuuta 2010
Opiskelua luvassa
Heipähei. Lauantaina käytiin vaihtariporukalla luokkaretkellä Egerissä. Reissu alkoi lupaavasti, ensimmäiset palinkat tarjoiltiin bussissa noin aamuyhdeksältä. Bussimatka Miskolcista Egeriin kesti noin tunnin ja oli sangen miellyttävä, bussin ollessa uudehko ja siisti, ja hyvää englantia puhuvan opiskelijaoppaan kertoillessa Egerin kaupungista ja sen historiasta. Kaupunkiin päästyämme tutkailimme porukalla nähtävyyksiä, kuten kirkkoja ja patsaita muutaman tovin, jonka jälkeen oli pari tuntia vapaa-aikaa. Päätimme käyttää tämän ajan ateriointiin, ja kelin ollessa vielä kohtuullisen asiallinen, aterioimme ulkosalla perinteisen lounaan alkukeittoineen ja porsaanleikkeineen. Ruoan valmistus ja tarjoilu hoidettiin unkarilaisella tehokkuudella, joten lähes koko kaksituntinen vierähtikin lounaan merkeissä. Tämän jälkeen jatkoimme Egerin linnaan, joka on ilmeisesti peräisin 1400-luvulta. Linnassa oli myös lyhyehkö, opastettu ja simultaanitulkattu kierros. Linnasta jatkoimme edelleen bussilla viinikellarialueelle, jossa tutustuimme yhteen kellareista, viininvalmistusprosessiin sekä tietenkin itse viineihin. Maistelussa oli kuusi erilaista viiniä, roseeta, punaista sekä valkoista. Maistelun lomassa tarjoiltiin myös päivällinen, perinteistä gulassia. Kellarilta saattoi myös ostaa viiniä, itse hankin muutaman pullon kotosuomeen vietäväksi.
Kellarilta jatkoimme matkaa lähistöllä sijaitsevalle kylpylälle, joka osoittautui myös mainioksi paikaksi. Suomalaisen silmissä ihmetystä herätti taas pukuhuonehässäkkä, tälläkin kertaa kaapit sijaitsivat miehille ja naisille yhteisissä huoneissa, ja lukittavat vaatteidenvaihtokopit saman huoneen keskellä. Avaimia kaappeihin ei ollut laisinkaan, vaan saatuasi tavarat kaappiin, piti siitä sanoa pukuhuoneenhoitajalle, joka lukitsi kaapin. Kun kaapista tarvisi jotakin, piti kaapin numero sanoa hoitajalle, joka taas tuli ja avasi kaapin. Mielestäni tähän liittyy muutama ongelma, kuten oman kaapin numeron muistamisen vaikeus sekä selkeä väärinkäytön mahdollisuus, sillä mikään ei estä sanomasta hoitajalle mitä tahansa numeroa, ja varastamasta kaapin koko sisältöä. No, maassa maan tavalla jälleen. Altaita oli yhteensä 5, ja ne kaikki sijaitsivat ulkona. Kylmimmässä altaassa vesi oli ehkä 28 asteista, kuumimmassa ehkä 60, muissa siltä väliltä. Ilman ollessa illalla ehkä kuusiasteista, oli kuumassa vedessä rötvääminen melko luksusta. Kylpylän kioskista sai myös halpaa olutta, jota saattoi nautiskella altaassa. Poistulomatkalla bussissa jatkoimme saksalaisten kanssa viinimaistelua, tälläkertaa tosin kahden litran muovipullosta.
Kuvia Egerin reissulta löytyy täältä.
Jossakin kohtaa lauantain reissua matkaan oli tarttunut myös jonkinsortin vatsapöpö, ja sunnuntai, maanantai sekä tiistai menikin lepäämisen ja wc-paperin kerskakulutuksen merkeissä. Sama pöpö oli osunut tosiaan myös saksalaisten vessakämppisten mukaan, joten saniteettitiloissa oli toisinaan jopa ruuhkaa. Buranan ja Imodiumin voimalla siitäkin jokatapauksessa selvittiin. Sairastessa oli aikaa funtsia myös opintoja.
Eli, vihdoin ja viimein kaikki kurssit on nyt sitten vähintäänkin alkaneet. Itseasiassa tänään oli kurssista Intercultural Aspects jo viimeinen luento, huomenna on viimeinen luento kurssista Critical Thinking. Tästä huolimatta havaitsin, että viimeisen vaihtokuukauden aikana joutuu hommia paiskimaan hieman eritahtiin kuin kahden ensimmäisen. Alla listaa siitä, missä mennään, noin opiskelun suhteen (lähinnä itseäni ja niitä varten, jotka lukevat blogia jälleen sillä silmällä, että harkinassa olisi lähteä tänne vaihtoon)
- Intercultural Aspects - loppui tällä viikolla, lopuksi tehtävänä vielä lyhyt essee
- Critical Thinking - viimeinen luento huomenna
- Non-traditional Machining Methods - Harjoitustyön materiaalit kasassa ja hyväksytetty professorilla, enää PowerPoint -esityksen teko ja esittely professorille
- Environmentally Friendly Manufacturing Methods - Etsittävä lähdetietoa liittyen kuivatyöstöön sekä sen ympäristövaikutuksiin
- Heat Treatment - Opiskeltava kymmenen luennon verran verkkomateriaalia, jonka jälkeen koe.
Edellä mainittujen lisäksi pyörii toki viikottain unkarin ja englannin kielikurssit, Fundamentals of Production Information Engineering sekä Design of Material Flow Systems. Eli hommaa on aika helv*tisti. Vaan eikai siinä muu auta ku kääriä hihat. Onneksi viikonpäästä on ohjelmassa paluu Suomeen puoleksitoista viikoksi. Ikävä on ollut luonnollisesti paitsi tyttöystävää, perhettä ja kavereita, myös vettä, joka ei maistu miltään ja jota voi juoda hanasta sekä sitä, että joka paikassa voi asioida puhumalla, ei pelkästään elekielellä. Vaikka mainittakoon, että erittäin hyvin olen täällä Unkarissa kyllä viihtynyt, paremmin kuin uskalsin alunperin edes odottaa!
Kellarilta jatkoimme matkaa lähistöllä sijaitsevalle kylpylälle, joka osoittautui myös mainioksi paikaksi. Suomalaisen silmissä ihmetystä herätti taas pukuhuonehässäkkä, tälläkin kertaa kaapit sijaitsivat miehille ja naisille yhteisissä huoneissa, ja lukittavat vaatteidenvaihtokopit saman huoneen keskellä. Avaimia kaappeihin ei ollut laisinkaan, vaan saatuasi tavarat kaappiin, piti siitä sanoa pukuhuoneenhoitajalle, joka lukitsi kaapin. Kun kaapista tarvisi jotakin, piti kaapin numero sanoa hoitajalle, joka taas tuli ja avasi kaapin. Mielestäni tähän liittyy muutama ongelma, kuten oman kaapin numeron muistamisen vaikeus sekä selkeä väärinkäytön mahdollisuus, sillä mikään ei estä sanomasta hoitajalle mitä tahansa numeroa, ja varastamasta kaapin koko sisältöä. No, maassa maan tavalla jälleen. Altaita oli yhteensä 5, ja ne kaikki sijaitsivat ulkona. Kylmimmässä altaassa vesi oli ehkä 28 asteista, kuumimmassa ehkä 60, muissa siltä väliltä. Ilman ollessa illalla ehkä kuusiasteista, oli kuumassa vedessä rötvääminen melko luksusta. Kylpylän kioskista sai myös halpaa olutta, jota saattoi nautiskella altaassa. Poistulomatkalla bussissa jatkoimme saksalaisten kanssa viinimaistelua, tälläkertaa tosin kahden litran muovipullosta.
Kuvia Egerin reissulta löytyy täältä.
Jossakin kohtaa lauantain reissua matkaan oli tarttunut myös jonkinsortin vatsapöpö, ja sunnuntai, maanantai sekä tiistai menikin lepäämisen ja wc-paperin kerskakulutuksen merkeissä. Sama pöpö oli osunut tosiaan myös saksalaisten vessakämppisten mukaan, joten saniteettitiloissa oli toisinaan jopa ruuhkaa. Buranan ja Imodiumin voimalla siitäkin jokatapauksessa selvittiin. Sairastessa oli aikaa funtsia myös opintoja.
Eli, vihdoin ja viimein kaikki kurssit on nyt sitten vähintäänkin alkaneet. Itseasiassa tänään oli kurssista Intercultural Aspects jo viimeinen luento, huomenna on viimeinen luento kurssista Critical Thinking. Tästä huolimatta havaitsin, että viimeisen vaihtokuukauden aikana joutuu hommia paiskimaan hieman eritahtiin kuin kahden ensimmäisen. Alla listaa siitä, missä mennään, noin opiskelun suhteen (lähinnä itseäni ja niitä varten, jotka lukevat blogia jälleen sillä silmällä, että harkinassa olisi lähteä tänne vaihtoon)
- Intercultural Aspects - loppui tällä viikolla, lopuksi tehtävänä vielä lyhyt essee
- Critical Thinking - viimeinen luento huomenna
- Non-traditional Machining Methods - Harjoitustyön materiaalit kasassa ja hyväksytetty professorilla, enää PowerPoint -esityksen teko ja esittely professorille
- Environmentally Friendly Manufacturing Methods - Etsittävä lähdetietoa liittyen kuivatyöstöön sekä sen ympäristövaikutuksiin
- Heat Treatment - Opiskeltava kymmenen luennon verran verkkomateriaalia, jonka jälkeen koe.
Edellä mainittujen lisäksi pyörii toki viikottain unkarin ja englannin kielikurssit, Fundamentals of Production Information Engineering sekä Design of Material Flow Systems. Eli hommaa on aika helv*tisti. Vaan eikai siinä muu auta ku kääriä hihat. Onneksi viikonpäästä on ohjelmassa paluu Suomeen puoleksitoista viikoksi. Ikävä on ollut luonnollisesti paitsi tyttöystävää, perhettä ja kavereita, myös vettä, joka ei maistu miltään ja jota voi juoda hanasta sekä sitä, että joka paikassa voi asioida puhumalla, ei pelkästään elekielellä. Vaikka mainittakoon, että erittäin hyvin olen täällä Unkarissa kyllä viihtynyt, paremmin kuin uskalsin alunperin edes odottaa!
tiistai 12. lokakuuta 2010
Aurinkoinen aamu
Tervehdys taasen. Aamulla ihmettelin uutiskuvia kotisuomesta, joissa näytti paikkapaikoin olevan lunta jo aika reilusti. Tämän jälkeen katselin ikkunasta pihalle, täällä on vielä puut sekä maa vihreänä ja aurinko paistaa. Hyvä. Maanantaina oli kauden ensimmäinen välikoe unkarin kielestä. Paha. Meni onneksi läpi.
Hämmentävää kuinka heikosti tuntuu sanasto tarttuvan muistiin. Kielioppi unkarissa on melko lähellä suomea postpositioineen, sijamuotoineen ja päätteineen. Mutta yhteisiä sanoja ei tosiaan löydy, vaikka samaa Suomalais-Ugrilaisten kielten ryhmää edustetaankin. Myös aakkoset ovat melko kaukana suomen kielen aakkosista, täällä jokaisen vokaalin päälle on mahdollista laittaa jonkinsortin ´ -merkki tai pari, jolloin vokaalin ääntämisasu muuttuu. Myös kaksoisvokaalit tehdään vastaavilla merkeillä, kahta samaa vokaalia ei peräjälkeen esiinny. Tosin aakkoset jos oppii, auttaa se jo paljon, sillä suomen tapaan unkari on foneettinen kieli, eli sanat lausutaan täsmälleen kuten ne kirjoitetaan.
Se kielestä tällä erää. Viime viikonloppuna kampuksella vietettiin Rocktóberfest -nimellä kulkevia, joka syksyisiä festarintapaisia. Festarialueena toimi kampuksen kaikki kolme yökerhoa, kanttiini sekä kanttiinirakennuksen eteen pystytetty iso teltta. Itselleni nimi Rocktóberfest toi mieleen tietysti rockin ja octoberfestit, eli hyvää musiikkia ja ehkä vielä parempaa olutta. No totuus oli hieman toisenlainen, oluita ei ollut tarjolla sen kummemmin kuin normaalistikaan, mikä tosin täällä tarkoittaa silti suhtkoht hyvää, noin kymmenen eri merkin valikoimaa. Kaikilla yökerhoilla soi Unkarille tyypillinen tekno, joka käsittää pelkästään bassolinjan. Se on pitkän päälle rasittavaa, koska käytännössä mitään oikeita biisejä, tai edes kelvollista konemusiikkia ei kuulu, vaan pelkästään basso. Tosin paikalliset tuntuvat siitä silti nauttivan. Teltassa oli sentään tarjolla livemusiikkia laidasta laitaan, reggaesta unkarilaiseen undergroundpunkkiin. Se oli hämmentävää..
Käytiin eilen naapurin kanssa uimassa kampuksen lähellä sijaitsevassa uimahallissa. Kyllä, jopa meikäläisen kaltainen epäurheilija kaipaa jotakin vastapainoa luennoille ja tietokoneella istumiselle! Halli oli positiivinen yllätys. Rakennus on miltei uusi, lipun (elektroninen ranneke) ostaminen oli helppoa, pukuhuoneet toimivat samaan tapaan kuin suomessakin, paitsi että pukukaapit aukeavat elektronisella rannekkella, avaimia ei tarvita. Allasosasto oli iso ja siisti, allas on olympiamitoissa, eli pituutta 50 m. Saunaa ei suihkujen yhteydessä valitettavasti ollut, ja tämä olikin oikeastaan ainut miinus. Täällä saunaa ei pidetä samalla tavalla itsestään selvyytenä kuin Suomessa, vaan täällä se menee ennemmin jonkilaisesta terveyshoidosta.. Ilmeisesti uimahallin kuntosalin yhteydessä olisi saunakin. Niin, ja uimahallissa on myös uimalakkipakko!
Tänään ja huomenna suurin osa luennoista on peruttu, koska yliopiston lähes kaikki rakennukset ovat vahvasti remontissa, ja niistä joudutaan ilmeisesti katkaisemaan lämmitys pariksi päiväksi. Perinteiseen unkarilaiseen tyyliin tarkkaa tietoa siitä, että mitkä luennot missä rakennuksissa on peruttu ei tietenkään ole saatavilla. Ensi viikonloppuna on ohjelmassa paikallisen Esn-osaston järkkäämä reissu Egeriin, joka on Unkarin kolmanneksi suurin kaupunki (Budapestin ja Miskolcin jälkeen) ja toinen maan merkittävistä viinialueista. Luvassa onkin paitsi kaupunkiin tutustumista, myös opastettu kierros viinikellariin, jossa eri viinien maistelua sekä päivällinen. Paluumatkalla pitäisi vielä olla pysähdys roomalaishenkisessä kylpylässä. Kuulostaa lupaavalta!
Hämmentävää kuinka heikosti tuntuu sanasto tarttuvan muistiin. Kielioppi unkarissa on melko lähellä suomea postpositioineen, sijamuotoineen ja päätteineen. Mutta yhteisiä sanoja ei tosiaan löydy, vaikka samaa Suomalais-Ugrilaisten kielten ryhmää edustetaankin. Myös aakkoset ovat melko kaukana suomen kielen aakkosista, täällä jokaisen vokaalin päälle on mahdollista laittaa jonkinsortin ´ -merkki tai pari, jolloin vokaalin ääntämisasu muuttuu. Myös kaksoisvokaalit tehdään vastaavilla merkeillä, kahta samaa vokaalia ei peräjälkeen esiinny. Tosin aakkoset jos oppii, auttaa se jo paljon, sillä suomen tapaan unkari on foneettinen kieli, eli sanat lausutaan täsmälleen kuten ne kirjoitetaan.
Se kielestä tällä erää. Viime viikonloppuna kampuksella vietettiin Rocktóberfest -nimellä kulkevia, joka syksyisiä festarintapaisia. Festarialueena toimi kampuksen kaikki kolme yökerhoa, kanttiini sekä kanttiinirakennuksen eteen pystytetty iso teltta. Itselleni nimi Rocktóberfest toi mieleen tietysti rockin ja octoberfestit, eli hyvää musiikkia ja ehkä vielä parempaa olutta. No totuus oli hieman toisenlainen, oluita ei ollut tarjolla sen kummemmin kuin normaalistikaan, mikä tosin täällä tarkoittaa silti suhtkoht hyvää, noin kymmenen eri merkin valikoimaa. Kaikilla yökerhoilla soi Unkarille tyypillinen tekno, joka käsittää pelkästään bassolinjan. Se on pitkän päälle rasittavaa, koska käytännössä mitään oikeita biisejä, tai edes kelvollista konemusiikkia ei kuulu, vaan pelkästään basso. Tosin paikalliset tuntuvat siitä silti nauttivan. Teltassa oli sentään tarjolla livemusiikkia laidasta laitaan, reggaesta unkarilaiseen undergroundpunkkiin. Se oli hämmentävää..
Käytiin eilen naapurin kanssa uimassa kampuksen lähellä sijaitsevassa uimahallissa. Kyllä, jopa meikäläisen kaltainen epäurheilija kaipaa jotakin vastapainoa luennoille ja tietokoneella istumiselle! Halli oli positiivinen yllätys. Rakennus on miltei uusi, lipun (elektroninen ranneke) ostaminen oli helppoa, pukuhuoneet toimivat samaan tapaan kuin suomessakin, paitsi että pukukaapit aukeavat elektronisella rannekkella, avaimia ei tarvita. Allasosasto oli iso ja siisti, allas on olympiamitoissa, eli pituutta 50 m. Saunaa ei suihkujen yhteydessä valitettavasti ollut, ja tämä olikin oikeastaan ainut miinus. Täällä saunaa ei pidetä samalla tavalla itsestään selvyytenä kuin Suomessa, vaan täällä se menee ennemmin jonkilaisesta terveyshoidosta.. Ilmeisesti uimahallin kuntosalin yhteydessä olisi saunakin. Niin, ja uimahallissa on myös uimalakkipakko!
Tänään ja huomenna suurin osa luennoista on peruttu, koska yliopiston lähes kaikki rakennukset ovat vahvasti remontissa, ja niistä joudutaan ilmeisesti katkaisemaan lämmitys pariksi päiväksi. Perinteiseen unkarilaiseen tyyliin tarkkaa tietoa siitä, että mitkä luennot missä rakennuksissa on peruttu ei tietenkään ole saatavilla. Ensi viikonloppuna on ohjelmassa paikallisen Esn-osaston järkkäämä reissu Egeriin, joka on Unkarin kolmanneksi suurin kaupunki (Budapestin ja Miskolcin jälkeen) ja toinen maan merkittävistä viinialueista. Luvassa onkin paitsi kaupunkiin tutustumista, myös opastettu kierros viinikellariin, jossa eri viinien maistelua sekä päivällinen. Paluumatkalla pitäisi vielä olla pysähdys roomalaishenkisessä kylpylässä. Kuulostaa lupaavalta!
maanantai 4. lokakuuta 2010
Jo reilu kuukausi takana!
Edellisestä päivityksestä on näköjään ehtinyt vierähtää jo tovi, joten yritän tässä tehdä lyhyesti selkoa parin viimeviikon kuulumisista. On muuten hämmentävää, miten nopeasti aika rientää. Miltei mahdoton uskoa, että jo reilu kuukausi on kulunut siitä, kun ihmettelin Helsinki-Vantaalla että mihinkähän sitä tuli lähdettyä.. ja samalla mistä tuli lähdettyä.
Arkipäivät Miskolcissa menee aika pitkälti samalla kaavalla: Koska itselläni on viikkotunteja verraten vähän, aamupäivisin on yleensä aikaa nukkua hieman pidempään, lueskella uutiset ja hörppiä tee (kunnollista kahvia on hyvin hankala saada, eikä meillä senpuoleen ole kahvinkeitintäkään) sekä katsella hieman kouluhommia päivää varten. Päivällä tai iltapäivällä on yleensä luento tai pari, joita ennen olen tavannut käydä syömässä yliopiston kanttiinissa. Suurin osa vaihtareista on lopettanut siellä aterioimisen, koska safka on kuulemma pahaa. Mielestäni se on kuitenkin iha ok, kunhan katsoo hieman mitä valitsee. Valinnan varaa on yleensä yllättävän hyvin. Hintatasoltaan kanttiini ei ole edullisimmasta päästä, perus lounas limpparin kera maksaa reilut kolme euroa, ruokalajista riippuen.
Illat menee koneella istuessa, leffoja katsellessa naapurin saksalaisten kera tai mahdollisesti kampuksen lähellä sijaitsevassa Irlantilaishenkisessä Murphys -pubissa. Epäilemättä lähitulevaisuudessa myös opiskelu alkaa ottaa enemmän aikaa, sillä harjoitustöitä on tehtävänä useampi, eikä mikään niistä vaikuta täysin läpihuutojutulta. No, aika näyttää. Keli Miskolcissa on selkeästi ottanut jo käännöksen syksyynpäin, eikä päivän ylin lämpötila edes aurinkoisina päivinä nouse juuri viidentoista paremmalle puolelle. Yöllä saatetaan käydä viiden asteen tuntumassa.
Toissa viikonloppuna olin jälleen Budapestissa, tällä kertaa perhettäni tapaamassa. Vietimme kaksi yötä hotellissa Oopperatalon kulmilla ja päivät nähtävyyksiä ja kaupunkia ihmetellen. Täytyy sanoa että tämänkertaisesta Budapestin reissusta jäi jonkinverran parempi maku vielä suuhun kuin edellisestä.. Ja nähtävästi mitä ostosmahdollisuuksiin tulee, kaupunki tarjoaa miltei kaikkea, mitä toivoa saattaa.
Viimeviikko meni samoissa merkeissä oikeastaan kuin edellinenkin, eikä viikonlopullekaan ollut ennalta tiedossa mitään ohjelmaa. Lauantai menikin lähinnä perjantaista palautuessa, mutta sunnuntaina suuntasimme pienellä porukalla läheiseen Lillafüredin kylään, joka on nykyisin osa Miskolcia. Luonnonkaunis paikka, jonka kruunaa keskellä kylää sijaitseva sangen näyttävä Linna-hotelli. Kuvia en ole vielä nettiin saanut, Saunalahden kuvapalvelussa on jotakin pientä fibaa tällä hetkellä, mutta jos onnistun kuvat nettiin hankkimaan, lisään linkin myös tänne. Itse Lillafüredista löytyy lisätietoa täältä.
Edit: Kyllästyin Saunalahteen ja siirsin kuvani muualle. Eli kuvia Lillafüredista löytyy täältä!
Viikonpäästä maanantaina olisi tiedossa myös ensimmäinen välikoe, nimittäin Unkarin kielestä. Meikäläisen osaamistasolla odotukset eivät ole korkealla..
Arkipäivät Miskolcissa menee aika pitkälti samalla kaavalla: Koska itselläni on viikkotunteja verraten vähän, aamupäivisin on yleensä aikaa nukkua hieman pidempään, lueskella uutiset ja hörppiä tee (kunnollista kahvia on hyvin hankala saada, eikä meillä senpuoleen ole kahvinkeitintäkään) sekä katsella hieman kouluhommia päivää varten. Päivällä tai iltapäivällä on yleensä luento tai pari, joita ennen olen tavannut käydä syömässä yliopiston kanttiinissa. Suurin osa vaihtareista on lopettanut siellä aterioimisen, koska safka on kuulemma pahaa. Mielestäni se on kuitenkin iha ok, kunhan katsoo hieman mitä valitsee. Valinnan varaa on yleensä yllättävän hyvin. Hintatasoltaan kanttiini ei ole edullisimmasta päästä, perus lounas limpparin kera maksaa reilut kolme euroa, ruokalajista riippuen.
Illat menee koneella istuessa, leffoja katsellessa naapurin saksalaisten kera tai mahdollisesti kampuksen lähellä sijaitsevassa Irlantilaishenkisessä Murphys -pubissa. Epäilemättä lähitulevaisuudessa myös opiskelu alkaa ottaa enemmän aikaa, sillä harjoitustöitä on tehtävänä useampi, eikä mikään niistä vaikuta täysin läpihuutojutulta. No, aika näyttää. Keli Miskolcissa on selkeästi ottanut jo käännöksen syksyynpäin, eikä päivän ylin lämpötila edes aurinkoisina päivinä nouse juuri viidentoista paremmalle puolelle. Yöllä saatetaan käydä viiden asteen tuntumassa.
Toissa viikonloppuna olin jälleen Budapestissa, tällä kertaa perhettäni tapaamassa. Vietimme kaksi yötä hotellissa Oopperatalon kulmilla ja päivät nähtävyyksiä ja kaupunkia ihmetellen. Täytyy sanoa että tämänkertaisesta Budapestin reissusta jäi jonkinverran parempi maku vielä suuhun kuin edellisestä.. Ja nähtävästi mitä ostosmahdollisuuksiin tulee, kaupunki tarjoaa miltei kaikkea, mitä toivoa saattaa.
Viimeviikko meni samoissa merkeissä oikeastaan kuin edellinenkin, eikä viikonlopullekaan ollut ennalta tiedossa mitään ohjelmaa. Lauantai menikin lähinnä perjantaista palautuessa, mutta sunnuntaina suuntasimme pienellä porukalla läheiseen Lillafüredin kylään, joka on nykyisin osa Miskolcia. Luonnonkaunis paikka, jonka kruunaa keskellä kylää sijaitseva sangen näyttävä Linna-hotelli. Kuvia en ole vielä nettiin saanut, Saunalahden kuvapalvelussa on jotakin pientä fibaa tällä hetkellä, mutta jos onnistun kuvat nettiin hankkimaan, lisään linkin myös tänne. Itse Lillafüredista löytyy lisätietoa täältä.
Edit: Kyllästyin Saunalahteen ja siirsin kuvani muualle. Eli kuvia Lillafüredista löytyy täältä!
Viikonpäästä maanantaina olisi tiedossa myös ensimmäinen välikoe, nimittäin Unkarin kielestä. Meikäläisen osaamistasolla odotukset eivät ole korkealla..
tiistai 21. syyskuuta 2010
Havaintoja Unkarista
Budapestissa käytiin loppujenlopuksi kahdeksan vaihtarin porukalla siten, että lähdettiin junalla lauantaiaamuna Miskolcista, eli perillä Budapestissa oltiin noin 11.30. Päivä vierähti nähtävyyksiä ihmetellen, ja illan suussa lähdettiin etsimään hotellia, joka tuli varattua netin kautta päivää ennen lähtöä. Oletimme hotellin olevan keskustan tuntumassa, mutta toisin kävi. Matkaa keskustasta taitettiin ensin metrolla, sitten paikallisjunalla, ja lopuksi muutaman kilometrin vielä kävellen. Ensikerralla katselemme Google Mapsia hieman tarkemmalla silmällä. Hintatasoltaan hotelli oli kohtuullinen, yö neljän hengen huoneessa maksoi 20€ per lärvi. Muulta tasoltaan hotelli ei päässyt edes kohtalaiselle tasolle. Hämmennystä herätti myös aulabaarissa ja aamiaissalissa menossa olleet perinteiset unkarilaiset häät. Kuvia Budapestista löytyy täältä.
Budapestin reissun jälkeen koin tarpeelliseksi listata sekä itseni päteväksi listaamaan erinäisiä huomioita ja vinkkejä Unkarissa elelemisen suhteen:
- Hintataso. Suomalaisesta näkökulmasta käytännössä kaikki on halpaa. Poikkeuksena ainakin leikkeleet, monimutkaisempi elektroniikka, kuten kamerat sekä tietysti yksinomaan turisteille suunnatut ravintolat, etenkin Budapestissa. Miskolcin hintatasosta voidaan ottaa esimerkiksi vaikka suomalaisista Lidleistäkin saatava Grafenwalder -olut, joka täällä maksaa noin 30c / ½ litran tölkki.
- Kraanavesi. Luulen, että puhdistusprosessissa käytetään runsaasti klooria. Kraanavesi haisee samalta kuin uimahallivesi Suomessa. Mielellään sitä ei juo, vaan pullovettä on hyvä harrastaa.
- Raha. Unkarin rahayksikkö on Forintti (HUF). 1 Euro on noin 280 Forinttia. Forintti ei jakaudu pienempiin osiin, vaan ainut yksikkö on Forintti. Pienin kolikko on 5 Forinttia, suurin seteli 20 000. Unkarissa käteinen raha on kova sana, ja sitä pitäisi tarjoilla aina tasasummina, unkarilaiset ovat todella nihkeitä vaihtorahojen suhteen. Se osaa välillä turhauttaa, sillä automaatista rahan nostaminen maksaa palvelumaksun, joten mielellään nostaa isomman summan kerralla, jolloin automaatti herkästi tarjoilee isoja seteleitä, kuten 10 000 Forinttia. Kahviloissa, baareissa tai ravintoloissa ei käytännössä noin isolla setelillä voi maksaa, sitä ei oteta vastaan, joten pari kertaa on ollut tilanne, ettei minulla käytännössä ole ollut rahaa, vaikka lompakossa on kymppitonnin seteli. En ymmärrä miksi noin isoja seteleitä on jaossa, kun niitä ei missään voi käyttää.
- Rahan vaihto. Etenkin Budapestissa kannattaa olla tarkkana, sillä monet rahanvaihtopisteet tekevät tilinsä huijaamalla turisteja. Vaihtokurssi saattaa olla esimerkiksi 1 € vastaan 220 Forinttia, joka on 60 Forinttia oikeaa kurssia huonompi. Joten paikallista valuuttaa kannattaa joko nostaa automaatista tai vaihtaa luotettavassa vaihtopisteessä, kuten Western Unionissa.
- Englannin kieli. Budapestissa englantia osataan pääasiassa hyvin, Miskolcissa vanhempi väestö ei sitä puhu lainkaan ja nuoremmatkin pääosin todella huonosti. Poikkeuksena toki yliopiston opettajat, joista jokainen tapaamani puhuu vähintään kohtalaista englantia, suurin osa hyvää.
- Vaihto-opiskelijoiden kurssit. Kaikille vaihto-opiskelijoille suunnatut kurssit, kuten kielikurssit on järjestetty hyvin, orientaatiossa jaetusta materiaalista löytyy luentoajat ja paikat, jotka tähän mennessä ovat pitäneet paikkansa prikulleen. Sen sijaan eri osastoilla käytännöt vaihtelevat huomattavasti, ja esimerkiksi konetekniikan puolella järjestelyt ovat heikot. Opettajiin pitää itse olla yhteydessä, eikä tämä käytännössä ole lainkaan helppoa. Suurin osa saamistani sähköpostiosotteista on vääriä ja johtuen yliopiston rakennusten remonteista, toimistot eivät myöskään sijaitse siellä, missä niiden pitäisi. Vaikka itse olen saanut jonkinlaisen yhteyden kaikkiin opettajiini, on viidestä kurssista kaksi vielä käytännössä täysiä arvoituksia. Ja menossa on kuitenkin jo kolmas kouluviikko..
Siinä joitakin huomionarvoisia seikkoja, jotka olen ensimmäisten viikkojeni aikana täällä havainnoinut. Muuten olen Unkariin kotiutunut hyvin, ihmiset ovat pääosin todella ystävällisiä ja avuliaita, vaikkei yhteistä kieltä usein olekaan. Sää on myös huomattavasti Suomen syksyä mielekkäämpi vielä tähän aikaan vuodesta. Kämppiksenikin saapui viimein perjantai-iltana, kyseessä on sangen mukavan oloinen espanjalaisjannu. Viikonloppuna on jälleen ohjelmassa matka Budapestiin, tällä kertaa perhettäni tapaamaan. Se on kyllä kaupunki, johon matkaa mielellään uudestaan!
Budapestin reissun jälkeen koin tarpeelliseksi listata sekä itseni päteväksi listaamaan erinäisiä huomioita ja vinkkejä Unkarissa elelemisen suhteen:
- Hintataso. Suomalaisesta näkökulmasta käytännössä kaikki on halpaa. Poikkeuksena ainakin leikkeleet, monimutkaisempi elektroniikka, kuten kamerat sekä tietysti yksinomaan turisteille suunnatut ravintolat, etenkin Budapestissa. Miskolcin hintatasosta voidaan ottaa esimerkiksi vaikka suomalaisista Lidleistäkin saatava Grafenwalder -olut, joka täällä maksaa noin 30c / ½ litran tölkki.
- Kraanavesi. Luulen, että puhdistusprosessissa käytetään runsaasti klooria. Kraanavesi haisee samalta kuin uimahallivesi Suomessa. Mielellään sitä ei juo, vaan pullovettä on hyvä harrastaa.
- Raha. Unkarin rahayksikkö on Forintti (HUF). 1 Euro on noin 280 Forinttia. Forintti ei jakaudu pienempiin osiin, vaan ainut yksikkö on Forintti. Pienin kolikko on 5 Forinttia, suurin seteli 20 000. Unkarissa käteinen raha on kova sana, ja sitä pitäisi tarjoilla aina tasasummina, unkarilaiset ovat todella nihkeitä vaihtorahojen suhteen. Se osaa välillä turhauttaa, sillä automaatista rahan nostaminen maksaa palvelumaksun, joten mielellään nostaa isomman summan kerralla, jolloin automaatti herkästi tarjoilee isoja seteleitä, kuten 10 000 Forinttia. Kahviloissa, baareissa tai ravintoloissa ei käytännössä noin isolla setelillä voi maksaa, sitä ei oteta vastaan, joten pari kertaa on ollut tilanne, ettei minulla käytännössä ole ollut rahaa, vaikka lompakossa on kymppitonnin seteli. En ymmärrä miksi noin isoja seteleitä on jaossa, kun niitä ei missään voi käyttää.
- Rahan vaihto. Etenkin Budapestissa kannattaa olla tarkkana, sillä monet rahanvaihtopisteet tekevät tilinsä huijaamalla turisteja. Vaihtokurssi saattaa olla esimerkiksi 1 € vastaan 220 Forinttia, joka on 60 Forinttia oikeaa kurssia huonompi. Joten paikallista valuuttaa kannattaa joko nostaa automaatista tai vaihtaa luotettavassa vaihtopisteessä, kuten Western Unionissa.
- Englannin kieli. Budapestissa englantia osataan pääasiassa hyvin, Miskolcissa vanhempi väestö ei sitä puhu lainkaan ja nuoremmatkin pääosin todella huonosti. Poikkeuksena toki yliopiston opettajat, joista jokainen tapaamani puhuu vähintään kohtalaista englantia, suurin osa hyvää.
- Vaihto-opiskelijoiden kurssit. Kaikille vaihto-opiskelijoille suunnatut kurssit, kuten kielikurssit on järjestetty hyvin, orientaatiossa jaetusta materiaalista löytyy luentoajat ja paikat, jotka tähän mennessä ovat pitäneet paikkansa prikulleen. Sen sijaan eri osastoilla käytännöt vaihtelevat huomattavasti, ja esimerkiksi konetekniikan puolella järjestelyt ovat heikot. Opettajiin pitää itse olla yhteydessä, eikä tämä käytännössä ole lainkaan helppoa. Suurin osa saamistani sähköpostiosotteista on vääriä ja johtuen yliopiston rakennusten remonteista, toimistot eivät myöskään sijaitse siellä, missä niiden pitäisi. Vaikka itse olen saanut jonkinlaisen yhteyden kaikkiin opettajiini, on viidestä kurssista kaksi vielä käytännössä täysiä arvoituksia. Ja menossa on kuitenkin jo kolmas kouluviikko..
Siinä joitakin huomionarvoisia seikkoja, jotka olen ensimmäisten viikkojeni aikana täällä havainnoinut. Muuten olen Unkariin kotiutunut hyvin, ihmiset ovat pääosin todella ystävällisiä ja avuliaita, vaikkei yhteistä kieltä usein olekaan. Sää on myös huomattavasti Suomen syksyä mielekkäämpi vielä tähän aikaan vuodesta. Kämppiksenikin saapui viimein perjantai-iltana, kyseessä on sangen mukavan oloinen espanjalaisjannu. Viikonloppuna on jälleen ohjelmassa matka Budapestiin, tällä kertaa perhettäni tapaamaan. Se on kyllä kaupunki, johon matkaa mielellään uudestaan!
perjantai 17. syyskuuta 2010
Toinenkin viikko
Tällä viikolla vaihto-opiskelijat Miskolcissakin ovat joutuneet jo sorvin ääreen. Itselläni tällä viikolla alkaneita kursseja ovat Hungarian language, Advanced English sekä Critical Thinking. Viimeisin on vierailevan englantilaisprofessorin, joka näyttää (ja kuulostaa ja vaikuttaa) 1:1 teeveestä tutulta Dr. Houselta, kurssi, jossa opetellaan suhtautumaan oikein erilaisiin argumentteihin joihin etenkin akateemisessa elämässä törmää. Kyse on viiden viikon kurssista. Saman professorin kursseja on myös Intercultural Perspectives. Lisäksi olen käynyt kahdessa tapaamisessa kahden eri professorin kanssa ja sopinut, miten konetekniikan kurssien kanssa edetään. Itseasiassa nyt olen saanut vastauksen jo kaikilta opettajilta, joten myös oman alan opintoihin aletaan täällä kohta jo päästä käsiksi. Tehdessäni vaihto-opintosuunnitelmaa Suomessa keväällä, valitsin itselleni konetekniikan kursseja 17 opintopisteen edestä, kun 15 pistettä vaaditaan opintotukiin. En tullut silloin ottaneeksi huomioon unkarin ja englannin kielikursseja, enkä myöskään tuota Critical Thinking -kurssia. Eli opintopisteitä pitäisi olla tulossa jokunen enemmän, kun alun perin suunnittelin. Tästä huolimatta en aikone jättää mitään kurssia pois.
Jos joku joskus lukee tätä blogia sillä silmällä, että on itse tulossa Miskolcin yliopistoon opiskelemaan, alla on lista kursseista joille itse osallistun (kyseessä siis syyslukukauden kurssit, koska en ole täällä kuin syyslukukauden):
- Hungarian Language for Foreigners
- Advanced English
- Critical Thinking
- Intercultural Perspectives
- Design of Material Flow Systems
- Fundamentals of Production Information Engineering
- Environmentally Friendly Manufacturing
- Non-traditional Machining Methods
- Heat Treatment
Kurssikuvauksia konetekniikan kursseista on löydettävissä pdf-muodossa täältä.
Opiskelujen ohella olemme porukalla jatkaneet tutustumista kaupunkiin, sekä myös ehkä merkittävimpään paikalliseen turistikohteeseen, Miskolc-Tapolcan luolakylpylään. Paikka oli hieno, joskaan se ei ehkä aivan vastannut odotuksiamme, jotka olivat todella korkealla johtuen tolkuttomasta hypestä kaikissa turistiesitteissä ja sensellaisissa. Merkillisintä näin suomalaisen näkökulmasta oli pukuhuonehässäkkä, sillä kylpylässä oli samalla tavalla pienet kaapit vaatteiden säilyttämiseen kuin Suomessakin, vaan näihin huoneisiin, jossa kaapit sijaitsivat, pääsi vain pienen kopin kautta, jonka molemmat ovet olivat lukittavissa. Tässä huoneessa tuli siis ensin vaihtaa simmarit jalkaan ja sitten vasta jatkaa kaapille viemään vaatteita ja muita tavaroita. Ruuhka-aikana koppeihin on varmasti hillitön jono, sillä ehkä 40 kaappia kohti on aina yksi koppi. No, kulttuurieroja kaiketi.
Huomenna olisi tarkoitus lähteä vaihtariporukalla ihmettelemään Budapestia viikonlopuksi, joskin lähtö on vielä ehkä hieman epävarmaa huonojen sääennusteiden takia. Miskolcissa on taas viimeiset kolme päivää lähinnä satanut vettä, ja samanlaista säätä on luvassa myös Budapestiin. Vaan aika näyttää, miten lähdön suhteen käy.
Jos joku joskus lukee tätä blogia sillä silmällä, että on itse tulossa Miskolcin yliopistoon opiskelemaan, alla on lista kursseista joille itse osallistun (kyseessä siis syyslukukauden kurssit, koska en ole täällä kuin syyslukukauden):
- Hungarian Language for Foreigners
- Advanced English
- Critical Thinking
- Intercultural Perspectives
- Design of Material Flow Systems
- Fundamentals of Production Information Engineering
- Environmentally Friendly Manufacturing
- Non-traditional Machining Methods
- Heat Treatment
Kurssikuvauksia konetekniikan kursseista on löydettävissä pdf-muodossa täältä.
Opiskelujen ohella olemme porukalla jatkaneet tutustumista kaupunkiin, sekä myös ehkä merkittävimpään paikalliseen turistikohteeseen, Miskolc-Tapolcan luolakylpylään. Paikka oli hieno, joskaan se ei ehkä aivan vastannut odotuksiamme, jotka olivat todella korkealla johtuen tolkuttomasta hypestä kaikissa turistiesitteissä ja sensellaisissa. Merkillisintä näin suomalaisen näkökulmasta oli pukuhuonehässäkkä, sillä kylpylässä oli samalla tavalla pienet kaapit vaatteiden säilyttämiseen kuin Suomessakin, vaan näihin huoneisiin, jossa kaapit sijaitsivat, pääsi vain pienen kopin kautta, jonka molemmat ovet olivat lukittavissa. Tässä huoneessa tuli siis ensin vaihtaa simmarit jalkaan ja sitten vasta jatkaa kaapille viemään vaatteita ja muita tavaroita. Ruuhka-aikana koppeihin on varmasti hillitön jono, sillä ehkä 40 kaappia kohti on aina yksi koppi. No, kulttuurieroja kaiketi.
Huomenna olisi tarkoitus lähteä vaihtariporukalla ihmettelemään Budapestia viikonlopuksi, joskin lähtö on vielä ehkä hieman epävarmaa huonojen sääennusteiden takia. Miskolcissa on taas viimeiset kolme päivää lähinnä satanut vettä, ja samanlaista säätä on luvassa myös Budapestiin. Vaan aika näyttää, miten lähdön suhteen käy.
perjantai 10. syyskuuta 2010
Ensimmäinen viikko
Jó napot! Ensimmäinen viikko Unkarissa on takana, tosin opiskelujen makuun täällä ei varsinaisesti olla vielä päästy, kurssit alkavat käytännössä vasta ensiviikolla. Viikkotunteja lukujärjestykseen on nyt kertynyt kymmenkunta, mutta siitä puuttuu vielä kaikki tekniikan kurssit, vasta kielikursseista (unkari ja englanti) sekä muutamasta vierailevan englantilaisen professorin kiinnostavalta vaikuttavasta kurssista on luentoajat selvillä. Tuutorini avustuksella kävin eilen tapaamassa täkäläisen konetekniikan osaston koordinaattoria, joka vaikutti sangen mukavalta ja avuliaalta. Häneltä sain valitsemieni kurssien professorien sähköpostiosoitteet, joiden avulla minun tulee sopia henkilökohtaiset tapaamisajat kunkin professorin kanssa, jotta käytännön asiat (kuten luentoajat) saataisiin sovittua. Koordinaattori korosti etenkin muutaman professorin kohdalla olemaan erittäin kohtelias ja virallinen, tuttavallisuutta kuulemma on syytä välttää! Kuulostaa lupaavalta.. Laittelin sähköpostit eilen liikenteeseen, tähän mennessä viidestä professorista kaksi on vastannut. No, loppuja odotellessa.
Erasmusopiskelijoiden juhlimistahti tuntuu jo vanhemmasta tieteenharjoittajasta melko kovalta, joka illaksi olisi kyllä jonkinsortin bileet jossakin kampuksen tai lähialueen lukuisista yökerhoista. Ihan kaikkiin en ole taipunut, mutta silti käytännössä joka ilta on jossakin tullut käytyä. Eilen olimme muutaman ranskalaisen Erasmusopiskelijan kanssa erään paikallisen jannun syntymäpäivillä hänen vanhempiensa, sanalla sanoen melko hulppeassa, omakotitalossa Miskolcin kaupungin laidalla. Läsnä oli vajaa kymmenen paikallista opiskelijaa sekä kolme meitä vaihto-opiskelijoita. Ohjelmassa oli aika perinteiseen tapaan grillailua, jutustelua, synttärikakku sekä kahvit ynnä muuta vastaavaa. Ilta oli erittäin onnistunut, ja hauskaa oli tutustua paikallisten opiskelijoiden ikäänkuin normaaliin meininkiin, joka kuitenkin on aika eriasia, kuin opiskelija-asuntolassa asustavien ulkomaisten Erasmus-opiskelijoiden meiningit. Mielenkiintoisena yksityiskohtana mainittakoon, että tämän paikallisen kaverin vanhempien kirjahyllystä löytyi meikäläisittäinkin tuttu teos, Kalevala, tosin unkariksi. Sitä ihmetellessäni yksi paikallisista kertoi, että heidän oli pakko lukea se yläasteella (!) Voi raukkoja. Myös perheen koiran oli meikäläisittäinkin tutun oloinen, nimeltään Topi.
Luulin asumiseen liittyvien papereiden olevan reilassa, mutta kävi silti ilmi, että koko sopimuspumaska oli hävinnyt matkallaan respan tiskiltä toimistolle (30m), ja minulta puuttui lisäksi sisäänpääsyyn vaadittava entry-card (huoneen avainkortti ei riitä). Selvitin asian toimistotädin kanssa elekieltä käyttäen, sillä toimiston mukava rouva ei puhu sanaakaan englantia. Yllättävää kyllä, asia selvisi, puolen tunnin etsintöjen jälkeen paperinippu löytyi ja sain myös korttini. Ehkä nyt homma on viimein reilassa. Kyllästyin myös kyselemään jatkuvasti keittiövälineideni perään ja saamaan aina saman vastauksen "we are sold out", joten kävin läheisessä Tescon (brittiläinen kauppaketju) supermarketissa ostamassa kattilan, kauhan, lastan, haarukan, veitsen sekä lusikan, kaikki laadukkaan oloista Tesco-value® sarjaa. Koko satsille tuli hintaa noin 1400 forinttia, eli 5€. Alla muutama kuva yliopistosta sekä itse kaupungista, yleiskuvat on otettu läheisellä kukkulalla sijaitsevan tv- ja radiomaston näköalatasanteelta.
Erasmusopiskelijoiden juhlimistahti tuntuu jo vanhemmasta tieteenharjoittajasta melko kovalta, joka illaksi olisi kyllä jonkinsortin bileet jossakin kampuksen tai lähialueen lukuisista yökerhoista. Ihan kaikkiin en ole taipunut, mutta silti käytännössä joka ilta on jossakin tullut käytyä. Eilen olimme muutaman ranskalaisen Erasmusopiskelijan kanssa erään paikallisen jannun syntymäpäivillä hänen vanhempiensa, sanalla sanoen melko hulppeassa, omakotitalossa Miskolcin kaupungin laidalla. Läsnä oli vajaa kymmenen paikallista opiskelijaa sekä kolme meitä vaihto-opiskelijoita. Ohjelmassa oli aika perinteiseen tapaan grillailua, jutustelua, synttärikakku sekä kahvit ynnä muuta vastaavaa. Ilta oli erittäin onnistunut, ja hauskaa oli tutustua paikallisten opiskelijoiden ikäänkuin normaaliin meininkiin, joka kuitenkin on aika eriasia, kuin opiskelija-asuntolassa asustavien ulkomaisten Erasmus-opiskelijoiden meiningit. Mielenkiintoisena yksityiskohtana mainittakoon, että tämän paikallisen kaverin vanhempien kirjahyllystä löytyi meikäläisittäinkin tuttu teos, Kalevala, tosin unkariksi. Sitä ihmetellessäni yksi paikallisista kertoi, että heidän oli pakko lukea se yläasteella (!) Voi raukkoja. Myös perheen koiran oli meikäläisittäinkin tutun oloinen, nimeltään Topi.
Luulin asumiseen liittyvien papereiden olevan reilassa, mutta kävi silti ilmi, että koko sopimuspumaska oli hävinnyt matkallaan respan tiskiltä toimistolle (30m), ja minulta puuttui lisäksi sisäänpääsyyn vaadittava entry-card (huoneen avainkortti ei riitä). Selvitin asian toimistotädin kanssa elekieltä käyttäen, sillä toimiston mukava rouva ei puhu sanaakaan englantia. Yllättävää kyllä, asia selvisi, puolen tunnin etsintöjen jälkeen paperinippu löytyi ja sain myös korttini. Ehkä nyt homma on viimein reilassa. Kyllästyin myös kyselemään jatkuvasti keittiövälineideni perään ja saamaan aina saman vastauksen "we are sold out", joten kävin läheisessä Tescon (brittiläinen kauppaketju) supermarketissa ostamassa kattilan, kauhan, lastan, haarukan, veitsen sekä lusikan, kaikki laadukkaan oloista Tesco-value® sarjaa. Koko satsille tuli hintaa noin 1400 forinttia, eli 5€. Alla muutama kuva yliopistosta sekä itse kaupungista, yleiskuvat on otettu läheisellä kukkulalla sijaitsevan tv- ja radiomaston näköalatasanteelta.
 |
 | |||
 |
| Yliopiston pääovi |
 |
maanantai 6. syyskuuta 2010
Orientoitumista
Viikko alkoi uusien vaihto-opiskelijoiden orientaatiotapaamisella yliopistolla. Tapaamisessa käytiin läpi opiskeluun ja sen aloittamiseen liittyviä käytännön järjestelyjä, sekä asumiseen ja olemiseen liittyviä kuvioita. Tapaamisessa jaettiin myös kohtalaisen kattava tietopaketti yliopistosta ja tarjolla olevista kursseista. Joidenkin osastojen osalta. Tekniikan kursseista sen sijaan ei ollut papereissa edes mainintaa, joten huomenna taitaa selvitystyöt jatkua. Tapaamisen jälkeen lähdettiin hakemaan opiskelijakortteja. Korttia varten täytyi maksaa 1800 HUF (6,5€) suuruinen pantti sekä itse kortista yliopistolle 360 HUF (1,3€). Kun kortteja oltiin aikamme jonoteltu, selvisi, myös paikallisten tuutoreiden yllätykseksi, että tuo 360 HUF suuruinen maksu täytyi maksaa tapaamisessa jaetun paketin ohessa olleella laskulla, ja vasta kuittia vastaan saisi kortin. Neuvottelujen jälkeen saatiin asia sovittua kuitenkin niin, että kortteja varten tarvittavat tiedot kerättiin siinä ja kortit tehtiin valmiiksi, sitten laskut käytäisiin maksamassa ja kuittia vastaan kortin voisi sitten hakea.
Unkarissa laskut maksetaan postissa, jossa kassahenkilö ottaa laskusta toisen osan itselleen ja täyttää toisen kuitiksi maksajalle. Kun näin ollen suorimme postitoimistoon, huomasimme, että se menee kiinni jo kolmelta, joten sekin homma jäi tältä päivältä vielä kesken. Sunnuntai-iltana kampuksen yökerholla vietettiin jonkinlaista tervetulojuhlaa, joten loppupäivä onkin mennyt lähinnä lepäillessä.. Sain tänään myös palautettua kaikki paperityöt liittyen majoitukseen, joten asian pitäisi nyt olla reilassa. Yritin myös hankkia keittiövälineistöä, jonka pitäisi haluttaessa kuulua vuokraan. Välineitä tiedustellessani tosin selvisi, että ne on kaikki loppu, joten tällä hetkellä kämpillä ei vielä ihmeitä kokkailla. Myöskään kämppistä ei edelleenkään ole kuulunut. Opiskeluun ja kursseihin liittyvistä jutuista kirjoittelen lisää heti, kun niihin tulee selvyyttä!
Unkarissa laskut maksetaan postissa, jossa kassahenkilö ottaa laskusta toisen osan itselleen ja täyttää toisen kuitiksi maksajalle. Kun näin ollen suorimme postitoimistoon, huomasimme, että se menee kiinni jo kolmelta, joten sekin homma jäi tältä päivältä vielä kesken. Sunnuntai-iltana kampuksen yökerholla vietettiin jonkinlaista tervetulojuhlaa, joten loppupäivä onkin mennyt lähinnä lepäillessä.. Sain tänään myös palautettua kaikki paperityöt liittyen majoitukseen, joten asian pitäisi nyt olla reilassa. Yritin myös hankkia keittiövälineistöä, jonka pitäisi haluttaessa kuulua vuokraan. Välineitä tiedustellessani tosin selvisi, että ne on kaikki loppu, joten tällä hetkellä kämpillä ei vielä ihmeitä kokkailla. Myöskään kämppistä ei edelleenkään ole kuulunut. Opiskeluun ja kursseihin liittyvistä jutuista kirjoittelen lisää heti, kun niihin tulee selvyyttä!
perjantai 3. syyskuuta 2010
Lähtövalmisteluja, matkustusta ja majoittautuminen
Tervehdys. Tarkoituksena tässä blogissa minulla olisi kertoilla hieman vaihtolukukaudestani Unkarissa, Miskolcin yliopistossa. Olen Anssi Hakoma, kuudennen vuoden koneteekkari Lappeenrannan Teknillisestä Yliopistosta. Jo reilu vuosi sitten heräsi ajatus, että olisikohan syytä käyttää hyödyksi ainutlaatuinen mahdollisuus lähteä tutustumaan vieraaseen maahan ja kulttuuriin vaihto-opintojen kautta. Asiaan tarkemmin tutustuttuani minulle selvisi, että englanninkielistä konetekniikan opetusta ei kovin moni yliopisto euroopassa loppujen lopuksi tarjoile, vaihtoehdoiksi jäivät Kaunas Liettuassa ja Budapest sekä Miskolc Unkarissa. Kaunaksen muutaman kerran nähneenä se ei vaikuttanut läheskään niin kiinnostavalta kuin Unkari. Päätin siis hakea sekä Budapestiin että Miskolciin.
Hakuprosessi sähköisine lomakkeineen oli sangen simppeli ja eri vaiheisiin sai riittävästi apua kv-toiminnoista, eikä aikaakaan kun haun tulokset olivat jo selvillä, ja Miskolc kutsui syyskuun alussa. Lähtövalmisteluihin kuului lähinnä vakuutusasioiden ja vastaavien hoitaminen kuntoon Suomen päässä sekä luonnollisesti kohdemaahan tutustuminen. Sen vähän mitä internetistä käyttökelpoista tietoa löytyi.
Pakkaamisen hoidin hyvissä ajoin viimeisenä iltana, ja tunnin yöunien jälkeen olikin aika kantata kohti Helsinki-Vantaata, josta Malevin aamun reittilento vei minut sukkelasti Budapestiin. Lennot varasin e-bookersin kautta, hintaa menopaluulle tuli noin 170e. Budapestin lentokentältä jatkoin taksilla Budapestin Keletin rautatieasemalle, josta Miskolciin kulkevat junat lähtevät. Juna-asemalla lipunmyyntiä etsiessäni törmäsin kahteen muuhun Erasmus-opiskelijaan, jotka yrittivät myös löytää kassan, josta saisi ostettua junaliput Miskolciin. Yhteisvoimin kassa löytyi ja liput saatiin hankittua, vieläpä opiskelijahintaan, vaikkei kansainvälisiä opiskelijakortteja löytynytkään.
Miskolcin juna-asemalla olikin Erasmus-tuutorini jo odottelemassa, joka ystävällisesti kyyditsi minut autolla kampukselle aivan Erasmus-opiskelijoiden majoitustilana toimivan Uni-Hotellin eteen. Huoneen vastaanottaminen olikin monimutkaisemman byrokratian takana, täytettäviä lomakkeita oli varmasti kahdeksan sivua, eikä täyttäminen ekalla tai vielä tokalla kerrallakaan mennyt aivan nappiin. Huone itsessään on siisti, kahden hengen huone, jossa on kaksi sänkyä, kaksi työpöytää, pieni ruokapöytä, jääkaappi, lavuaari, kaksi keittolevyä sekä runsaasti lukittavia kaappeja omien tavaroiden säilyttämistä varten. WC/kylpyhuone jaetaan toisen vastaavan kahden hengen huoneen kanssa, itselläni vessakämppiksiksi osui kaksi saksalaista poikaa. Varsinaista kämppistä ei vielä ole näkynyt.
Näissä merkeissä on siis ensimmäinen päivä opiskeluvaihdossa vierähtänyt, jokunen olisi vielä edessä!
Hakuprosessi sähköisine lomakkeineen oli sangen simppeli ja eri vaiheisiin sai riittävästi apua kv-toiminnoista, eikä aikaakaan kun haun tulokset olivat jo selvillä, ja Miskolc kutsui syyskuun alussa. Lähtövalmisteluihin kuului lähinnä vakuutusasioiden ja vastaavien hoitaminen kuntoon Suomen päässä sekä luonnollisesti kohdemaahan tutustuminen. Sen vähän mitä internetistä käyttökelpoista tietoa löytyi.
Pakkaamisen hoidin hyvissä ajoin viimeisenä iltana, ja tunnin yöunien jälkeen olikin aika kantata kohti Helsinki-Vantaata, josta Malevin aamun reittilento vei minut sukkelasti Budapestiin. Lennot varasin e-bookersin kautta, hintaa menopaluulle tuli noin 170e. Budapestin lentokentältä jatkoin taksilla Budapestin Keletin rautatieasemalle, josta Miskolciin kulkevat junat lähtevät. Juna-asemalla lipunmyyntiä etsiessäni törmäsin kahteen muuhun Erasmus-opiskelijaan, jotka yrittivät myös löytää kassan, josta saisi ostettua junaliput Miskolciin. Yhteisvoimin kassa löytyi ja liput saatiin hankittua, vieläpä opiskelijahintaan, vaikkei kansainvälisiä opiskelijakortteja löytynytkään.
Miskolcin juna-asemalla olikin Erasmus-tuutorini jo odottelemassa, joka ystävällisesti kyyditsi minut autolla kampukselle aivan Erasmus-opiskelijoiden majoitustilana toimivan Uni-Hotellin eteen. Huoneen vastaanottaminen olikin monimutkaisemman byrokratian takana, täytettäviä lomakkeita oli varmasti kahdeksan sivua, eikä täyttäminen ekalla tai vielä tokalla kerrallakaan mennyt aivan nappiin. Huone itsessään on siisti, kahden hengen huone, jossa on kaksi sänkyä, kaksi työpöytää, pieni ruokapöytä, jääkaappi, lavuaari, kaksi keittolevyä sekä runsaasti lukittavia kaappeja omien tavaroiden säilyttämistä varten. WC/kylpyhuone jaetaan toisen vastaavan kahden hengen huoneen kanssa, itselläni vessakämppiksiksi osui kaksi saksalaista poikaa. Varsinaista kämppistä ei vielä ole näkynyt.
Näissä merkeissä on siis ensimmäinen päivä opiskeluvaihdossa vierähtänyt, jokunen olisi vielä edessä!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)