Budapestissa käytiin loppujenlopuksi kahdeksan vaihtarin porukalla siten, että lähdettiin junalla lauantaiaamuna Miskolcista, eli perillä Budapestissa oltiin noin 11.30. Päivä vierähti nähtävyyksiä ihmetellen, ja illan suussa lähdettiin etsimään hotellia, joka tuli varattua netin kautta päivää ennen lähtöä. Oletimme hotellin olevan keskustan tuntumassa, mutta toisin kävi. Matkaa keskustasta taitettiin ensin metrolla, sitten paikallisjunalla, ja lopuksi muutaman kilometrin vielä kävellen. Ensikerralla katselemme Google Mapsia hieman tarkemmalla silmällä. Hintatasoltaan hotelli oli kohtuullinen, yö neljän hengen huoneessa maksoi 20€ per lärvi. Muulta tasoltaan hotelli ei päässyt edes kohtalaiselle tasolle. Hämmennystä herätti myös aulabaarissa ja aamiaissalissa menossa olleet perinteiset unkarilaiset häät. Kuvia Budapestista löytyy täältä.
Budapestin reissun jälkeen koin tarpeelliseksi listata sekä itseni päteväksi listaamaan erinäisiä huomioita ja vinkkejä Unkarissa elelemisen suhteen:
- Hintataso. Suomalaisesta näkökulmasta käytännössä kaikki on halpaa. Poikkeuksena ainakin leikkeleet, monimutkaisempi elektroniikka, kuten kamerat sekä tietysti yksinomaan turisteille suunnatut ravintolat, etenkin Budapestissa. Miskolcin hintatasosta voidaan ottaa esimerkiksi vaikka suomalaisista Lidleistäkin saatava Grafenwalder -olut, joka täällä maksaa noin 30c / ½ litran tölkki.
- Kraanavesi. Luulen, että puhdistusprosessissa käytetään runsaasti klooria. Kraanavesi haisee samalta kuin uimahallivesi Suomessa. Mielellään sitä ei juo, vaan pullovettä on hyvä harrastaa.
- Raha. Unkarin rahayksikkö on Forintti (HUF). 1 Euro on noin 280 Forinttia. Forintti ei jakaudu pienempiin osiin, vaan ainut yksikkö on Forintti. Pienin kolikko on 5 Forinttia, suurin seteli 20 000. Unkarissa käteinen raha on kova sana, ja sitä pitäisi tarjoilla aina tasasummina, unkarilaiset ovat todella nihkeitä vaihtorahojen suhteen. Se osaa välillä turhauttaa, sillä automaatista rahan nostaminen maksaa palvelumaksun, joten mielellään nostaa isomman summan kerralla, jolloin automaatti herkästi tarjoilee isoja seteleitä, kuten 10 000 Forinttia. Kahviloissa, baareissa tai ravintoloissa ei käytännössä noin isolla setelillä voi maksaa, sitä ei oteta vastaan, joten pari kertaa on ollut tilanne, ettei minulla käytännössä ole ollut rahaa, vaikka lompakossa on kymppitonnin seteli. En ymmärrä miksi noin isoja seteleitä on jaossa, kun niitä ei missään voi käyttää.
- Rahan vaihto. Etenkin Budapestissa kannattaa olla tarkkana, sillä monet rahanvaihtopisteet tekevät tilinsä huijaamalla turisteja. Vaihtokurssi saattaa olla esimerkiksi 1 € vastaan 220 Forinttia, joka on 60 Forinttia oikeaa kurssia huonompi. Joten paikallista valuuttaa kannattaa joko nostaa automaatista tai vaihtaa luotettavassa vaihtopisteessä, kuten Western Unionissa.
- Englannin kieli. Budapestissa englantia osataan pääasiassa hyvin, Miskolcissa vanhempi väestö ei sitä puhu lainkaan ja nuoremmatkin pääosin todella huonosti. Poikkeuksena toki yliopiston opettajat, joista jokainen tapaamani puhuu vähintään kohtalaista englantia, suurin osa hyvää.
- Vaihto-opiskelijoiden kurssit. Kaikille vaihto-opiskelijoille suunnatut kurssit, kuten kielikurssit on järjestetty hyvin, orientaatiossa jaetusta materiaalista löytyy luentoajat ja paikat, jotka tähän mennessä ovat pitäneet paikkansa prikulleen. Sen sijaan eri osastoilla käytännöt vaihtelevat huomattavasti, ja esimerkiksi konetekniikan puolella järjestelyt ovat heikot. Opettajiin pitää itse olla yhteydessä, eikä tämä käytännössä ole lainkaan helppoa. Suurin osa saamistani sähköpostiosotteista on vääriä ja johtuen yliopiston rakennusten remonteista, toimistot eivät myöskään sijaitse siellä, missä niiden pitäisi. Vaikka itse olen saanut jonkinlaisen yhteyden kaikkiin opettajiini, on viidestä kurssista kaksi vielä käytännössä täysiä arvoituksia. Ja menossa on kuitenkin jo kolmas kouluviikko..
Siinä joitakin huomionarvoisia seikkoja, jotka olen ensimmäisten viikkojeni aikana täällä havainnoinut. Muuten olen Unkariin kotiutunut hyvin, ihmiset ovat pääosin todella ystävällisiä ja avuliaita, vaikkei yhteistä kieltä usein olekaan. Sää on myös huomattavasti Suomen syksyä mielekkäämpi vielä tähän aikaan vuodesta. Kämppiksenikin saapui viimein perjantai-iltana, kyseessä on sangen mukavan oloinen espanjalaisjannu. Viikonloppuna on jälleen ohjelmassa matka Budapestiin, tällä kertaa perhettäni tapaamaan. Se on kyllä kaupunki, johon matkaa mielellään uudestaan!
tiistai 21. syyskuuta 2010
perjantai 17. syyskuuta 2010
Toinenkin viikko
Tällä viikolla vaihto-opiskelijat Miskolcissakin ovat joutuneet jo sorvin ääreen. Itselläni tällä viikolla alkaneita kursseja ovat Hungarian language, Advanced English sekä Critical Thinking. Viimeisin on vierailevan englantilaisprofessorin, joka näyttää (ja kuulostaa ja vaikuttaa) 1:1 teeveestä tutulta Dr. Houselta, kurssi, jossa opetellaan suhtautumaan oikein erilaisiin argumentteihin joihin etenkin akateemisessa elämässä törmää. Kyse on viiden viikon kurssista. Saman professorin kursseja on myös Intercultural Perspectives. Lisäksi olen käynyt kahdessa tapaamisessa kahden eri professorin kanssa ja sopinut, miten konetekniikan kurssien kanssa edetään. Itseasiassa nyt olen saanut vastauksen jo kaikilta opettajilta, joten myös oman alan opintoihin aletaan täällä kohta jo päästä käsiksi. Tehdessäni vaihto-opintosuunnitelmaa Suomessa keväällä, valitsin itselleni konetekniikan kursseja 17 opintopisteen edestä, kun 15 pistettä vaaditaan opintotukiin. En tullut silloin ottaneeksi huomioon unkarin ja englannin kielikursseja, enkä myöskään tuota Critical Thinking -kurssia. Eli opintopisteitä pitäisi olla tulossa jokunen enemmän, kun alun perin suunnittelin. Tästä huolimatta en aikone jättää mitään kurssia pois.
Jos joku joskus lukee tätä blogia sillä silmällä, että on itse tulossa Miskolcin yliopistoon opiskelemaan, alla on lista kursseista joille itse osallistun (kyseessä siis syyslukukauden kurssit, koska en ole täällä kuin syyslukukauden):
- Hungarian Language for Foreigners
- Advanced English
- Critical Thinking
- Intercultural Perspectives
- Design of Material Flow Systems
- Fundamentals of Production Information Engineering
- Environmentally Friendly Manufacturing
- Non-traditional Machining Methods
- Heat Treatment
Kurssikuvauksia konetekniikan kursseista on löydettävissä pdf-muodossa täältä.
Opiskelujen ohella olemme porukalla jatkaneet tutustumista kaupunkiin, sekä myös ehkä merkittävimpään paikalliseen turistikohteeseen, Miskolc-Tapolcan luolakylpylään. Paikka oli hieno, joskaan se ei ehkä aivan vastannut odotuksiamme, jotka olivat todella korkealla johtuen tolkuttomasta hypestä kaikissa turistiesitteissä ja sensellaisissa. Merkillisintä näin suomalaisen näkökulmasta oli pukuhuonehässäkkä, sillä kylpylässä oli samalla tavalla pienet kaapit vaatteiden säilyttämiseen kuin Suomessakin, vaan näihin huoneisiin, jossa kaapit sijaitsivat, pääsi vain pienen kopin kautta, jonka molemmat ovet olivat lukittavissa. Tässä huoneessa tuli siis ensin vaihtaa simmarit jalkaan ja sitten vasta jatkaa kaapille viemään vaatteita ja muita tavaroita. Ruuhka-aikana koppeihin on varmasti hillitön jono, sillä ehkä 40 kaappia kohti on aina yksi koppi. No, kulttuurieroja kaiketi.
Huomenna olisi tarkoitus lähteä vaihtariporukalla ihmettelemään Budapestia viikonlopuksi, joskin lähtö on vielä ehkä hieman epävarmaa huonojen sääennusteiden takia. Miskolcissa on taas viimeiset kolme päivää lähinnä satanut vettä, ja samanlaista säätä on luvassa myös Budapestiin. Vaan aika näyttää, miten lähdön suhteen käy.
Jos joku joskus lukee tätä blogia sillä silmällä, että on itse tulossa Miskolcin yliopistoon opiskelemaan, alla on lista kursseista joille itse osallistun (kyseessä siis syyslukukauden kurssit, koska en ole täällä kuin syyslukukauden):
- Hungarian Language for Foreigners
- Advanced English
- Critical Thinking
- Intercultural Perspectives
- Design of Material Flow Systems
- Fundamentals of Production Information Engineering
- Environmentally Friendly Manufacturing
- Non-traditional Machining Methods
- Heat Treatment
Kurssikuvauksia konetekniikan kursseista on löydettävissä pdf-muodossa täältä.
Opiskelujen ohella olemme porukalla jatkaneet tutustumista kaupunkiin, sekä myös ehkä merkittävimpään paikalliseen turistikohteeseen, Miskolc-Tapolcan luolakylpylään. Paikka oli hieno, joskaan se ei ehkä aivan vastannut odotuksiamme, jotka olivat todella korkealla johtuen tolkuttomasta hypestä kaikissa turistiesitteissä ja sensellaisissa. Merkillisintä näin suomalaisen näkökulmasta oli pukuhuonehässäkkä, sillä kylpylässä oli samalla tavalla pienet kaapit vaatteiden säilyttämiseen kuin Suomessakin, vaan näihin huoneisiin, jossa kaapit sijaitsivat, pääsi vain pienen kopin kautta, jonka molemmat ovet olivat lukittavissa. Tässä huoneessa tuli siis ensin vaihtaa simmarit jalkaan ja sitten vasta jatkaa kaapille viemään vaatteita ja muita tavaroita. Ruuhka-aikana koppeihin on varmasti hillitön jono, sillä ehkä 40 kaappia kohti on aina yksi koppi. No, kulttuurieroja kaiketi.
Huomenna olisi tarkoitus lähteä vaihtariporukalla ihmettelemään Budapestia viikonlopuksi, joskin lähtö on vielä ehkä hieman epävarmaa huonojen sääennusteiden takia. Miskolcissa on taas viimeiset kolme päivää lähinnä satanut vettä, ja samanlaista säätä on luvassa myös Budapestiin. Vaan aika näyttää, miten lähdön suhteen käy.
perjantai 10. syyskuuta 2010
Ensimmäinen viikko
Jó napot! Ensimmäinen viikko Unkarissa on takana, tosin opiskelujen makuun täällä ei varsinaisesti olla vielä päästy, kurssit alkavat käytännössä vasta ensiviikolla. Viikkotunteja lukujärjestykseen on nyt kertynyt kymmenkunta, mutta siitä puuttuu vielä kaikki tekniikan kurssit, vasta kielikursseista (unkari ja englanti) sekä muutamasta vierailevan englantilaisen professorin kiinnostavalta vaikuttavasta kurssista on luentoajat selvillä. Tuutorini avustuksella kävin eilen tapaamassa täkäläisen konetekniikan osaston koordinaattoria, joka vaikutti sangen mukavalta ja avuliaalta. Häneltä sain valitsemieni kurssien professorien sähköpostiosoitteet, joiden avulla minun tulee sopia henkilökohtaiset tapaamisajat kunkin professorin kanssa, jotta käytännön asiat (kuten luentoajat) saataisiin sovittua. Koordinaattori korosti etenkin muutaman professorin kohdalla olemaan erittäin kohtelias ja virallinen, tuttavallisuutta kuulemma on syytä välttää! Kuulostaa lupaavalta.. Laittelin sähköpostit eilen liikenteeseen, tähän mennessä viidestä professorista kaksi on vastannut. No, loppuja odotellessa.
Erasmusopiskelijoiden juhlimistahti tuntuu jo vanhemmasta tieteenharjoittajasta melko kovalta, joka illaksi olisi kyllä jonkinsortin bileet jossakin kampuksen tai lähialueen lukuisista yökerhoista. Ihan kaikkiin en ole taipunut, mutta silti käytännössä joka ilta on jossakin tullut käytyä. Eilen olimme muutaman ranskalaisen Erasmusopiskelijan kanssa erään paikallisen jannun syntymäpäivillä hänen vanhempiensa, sanalla sanoen melko hulppeassa, omakotitalossa Miskolcin kaupungin laidalla. Läsnä oli vajaa kymmenen paikallista opiskelijaa sekä kolme meitä vaihto-opiskelijoita. Ohjelmassa oli aika perinteiseen tapaan grillailua, jutustelua, synttärikakku sekä kahvit ynnä muuta vastaavaa. Ilta oli erittäin onnistunut, ja hauskaa oli tutustua paikallisten opiskelijoiden ikäänkuin normaaliin meininkiin, joka kuitenkin on aika eriasia, kuin opiskelija-asuntolassa asustavien ulkomaisten Erasmus-opiskelijoiden meiningit. Mielenkiintoisena yksityiskohtana mainittakoon, että tämän paikallisen kaverin vanhempien kirjahyllystä löytyi meikäläisittäinkin tuttu teos, Kalevala, tosin unkariksi. Sitä ihmetellessäni yksi paikallisista kertoi, että heidän oli pakko lukea se yläasteella (!) Voi raukkoja. Myös perheen koiran oli meikäläisittäinkin tutun oloinen, nimeltään Topi.
Luulin asumiseen liittyvien papereiden olevan reilassa, mutta kävi silti ilmi, että koko sopimuspumaska oli hävinnyt matkallaan respan tiskiltä toimistolle (30m), ja minulta puuttui lisäksi sisäänpääsyyn vaadittava entry-card (huoneen avainkortti ei riitä). Selvitin asian toimistotädin kanssa elekieltä käyttäen, sillä toimiston mukava rouva ei puhu sanaakaan englantia. Yllättävää kyllä, asia selvisi, puolen tunnin etsintöjen jälkeen paperinippu löytyi ja sain myös korttini. Ehkä nyt homma on viimein reilassa. Kyllästyin myös kyselemään jatkuvasti keittiövälineideni perään ja saamaan aina saman vastauksen "we are sold out", joten kävin läheisessä Tescon (brittiläinen kauppaketju) supermarketissa ostamassa kattilan, kauhan, lastan, haarukan, veitsen sekä lusikan, kaikki laadukkaan oloista Tesco-value® sarjaa. Koko satsille tuli hintaa noin 1400 forinttia, eli 5€. Alla muutama kuva yliopistosta sekä itse kaupungista, yleiskuvat on otettu läheisellä kukkulalla sijaitsevan tv- ja radiomaston näköalatasanteelta.
Erasmusopiskelijoiden juhlimistahti tuntuu jo vanhemmasta tieteenharjoittajasta melko kovalta, joka illaksi olisi kyllä jonkinsortin bileet jossakin kampuksen tai lähialueen lukuisista yökerhoista. Ihan kaikkiin en ole taipunut, mutta silti käytännössä joka ilta on jossakin tullut käytyä. Eilen olimme muutaman ranskalaisen Erasmusopiskelijan kanssa erään paikallisen jannun syntymäpäivillä hänen vanhempiensa, sanalla sanoen melko hulppeassa, omakotitalossa Miskolcin kaupungin laidalla. Läsnä oli vajaa kymmenen paikallista opiskelijaa sekä kolme meitä vaihto-opiskelijoita. Ohjelmassa oli aika perinteiseen tapaan grillailua, jutustelua, synttärikakku sekä kahvit ynnä muuta vastaavaa. Ilta oli erittäin onnistunut, ja hauskaa oli tutustua paikallisten opiskelijoiden ikäänkuin normaaliin meininkiin, joka kuitenkin on aika eriasia, kuin opiskelija-asuntolassa asustavien ulkomaisten Erasmus-opiskelijoiden meiningit. Mielenkiintoisena yksityiskohtana mainittakoon, että tämän paikallisen kaverin vanhempien kirjahyllystä löytyi meikäläisittäinkin tuttu teos, Kalevala, tosin unkariksi. Sitä ihmetellessäni yksi paikallisista kertoi, että heidän oli pakko lukea se yläasteella (!) Voi raukkoja. Myös perheen koiran oli meikäläisittäinkin tutun oloinen, nimeltään Topi.
Luulin asumiseen liittyvien papereiden olevan reilassa, mutta kävi silti ilmi, että koko sopimuspumaska oli hävinnyt matkallaan respan tiskiltä toimistolle (30m), ja minulta puuttui lisäksi sisäänpääsyyn vaadittava entry-card (huoneen avainkortti ei riitä). Selvitin asian toimistotädin kanssa elekieltä käyttäen, sillä toimiston mukava rouva ei puhu sanaakaan englantia. Yllättävää kyllä, asia selvisi, puolen tunnin etsintöjen jälkeen paperinippu löytyi ja sain myös korttini. Ehkä nyt homma on viimein reilassa. Kyllästyin myös kyselemään jatkuvasti keittiövälineideni perään ja saamaan aina saman vastauksen "we are sold out", joten kävin läheisessä Tescon (brittiläinen kauppaketju) supermarketissa ostamassa kattilan, kauhan, lastan, haarukan, veitsen sekä lusikan, kaikki laadukkaan oloista Tesco-value® sarjaa. Koko satsille tuli hintaa noin 1400 forinttia, eli 5€. Alla muutama kuva yliopistosta sekä itse kaupungista, yleiskuvat on otettu läheisellä kukkulalla sijaitsevan tv- ja radiomaston näköalatasanteelta.
 |
 | |||
 |
| Yliopiston pääovi |
 |
maanantai 6. syyskuuta 2010
Orientoitumista
Viikko alkoi uusien vaihto-opiskelijoiden orientaatiotapaamisella yliopistolla. Tapaamisessa käytiin läpi opiskeluun ja sen aloittamiseen liittyviä käytännön järjestelyjä, sekä asumiseen ja olemiseen liittyviä kuvioita. Tapaamisessa jaettiin myös kohtalaisen kattava tietopaketti yliopistosta ja tarjolla olevista kursseista. Joidenkin osastojen osalta. Tekniikan kursseista sen sijaan ei ollut papereissa edes mainintaa, joten huomenna taitaa selvitystyöt jatkua. Tapaamisen jälkeen lähdettiin hakemaan opiskelijakortteja. Korttia varten täytyi maksaa 1800 HUF (6,5€) suuruinen pantti sekä itse kortista yliopistolle 360 HUF (1,3€). Kun kortteja oltiin aikamme jonoteltu, selvisi, myös paikallisten tuutoreiden yllätykseksi, että tuo 360 HUF suuruinen maksu täytyi maksaa tapaamisessa jaetun paketin ohessa olleella laskulla, ja vasta kuittia vastaan saisi kortin. Neuvottelujen jälkeen saatiin asia sovittua kuitenkin niin, että kortteja varten tarvittavat tiedot kerättiin siinä ja kortit tehtiin valmiiksi, sitten laskut käytäisiin maksamassa ja kuittia vastaan kortin voisi sitten hakea.
Unkarissa laskut maksetaan postissa, jossa kassahenkilö ottaa laskusta toisen osan itselleen ja täyttää toisen kuitiksi maksajalle. Kun näin ollen suorimme postitoimistoon, huomasimme, että se menee kiinni jo kolmelta, joten sekin homma jäi tältä päivältä vielä kesken. Sunnuntai-iltana kampuksen yökerholla vietettiin jonkinlaista tervetulojuhlaa, joten loppupäivä onkin mennyt lähinnä lepäillessä.. Sain tänään myös palautettua kaikki paperityöt liittyen majoitukseen, joten asian pitäisi nyt olla reilassa. Yritin myös hankkia keittiövälineistöä, jonka pitäisi haluttaessa kuulua vuokraan. Välineitä tiedustellessani tosin selvisi, että ne on kaikki loppu, joten tällä hetkellä kämpillä ei vielä ihmeitä kokkailla. Myöskään kämppistä ei edelleenkään ole kuulunut. Opiskeluun ja kursseihin liittyvistä jutuista kirjoittelen lisää heti, kun niihin tulee selvyyttä!
Unkarissa laskut maksetaan postissa, jossa kassahenkilö ottaa laskusta toisen osan itselleen ja täyttää toisen kuitiksi maksajalle. Kun näin ollen suorimme postitoimistoon, huomasimme, että se menee kiinni jo kolmelta, joten sekin homma jäi tältä päivältä vielä kesken. Sunnuntai-iltana kampuksen yökerholla vietettiin jonkinlaista tervetulojuhlaa, joten loppupäivä onkin mennyt lähinnä lepäillessä.. Sain tänään myös palautettua kaikki paperityöt liittyen majoitukseen, joten asian pitäisi nyt olla reilassa. Yritin myös hankkia keittiövälineistöä, jonka pitäisi haluttaessa kuulua vuokraan. Välineitä tiedustellessani tosin selvisi, että ne on kaikki loppu, joten tällä hetkellä kämpillä ei vielä ihmeitä kokkailla. Myöskään kämppistä ei edelleenkään ole kuulunut. Opiskeluun ja kursseihin liittyvistä jutuista kirjoittelen lisää heti, kun niihin tulee selvyyttä!
perjantai 3. syyskuuta 2010
Lähtövalmisteluja, matkustusta ja majoittautuminen
Tervehdys. Tarkoituksena tässä blogissa minulla olisi kertoilla hieman vaihtolukukaudestani Unkarissa, Miskolcin yliopistossa. Olen Anssi Hakoma, kuudennen vuoden koneteekkari Lappeenrannan Teknillisestä Yliopistosta. Jo reilu vuosi sitten heräsi ajatus, että olisikohan syytä käyttää hyödyksi ainutlaatuinen mahdollisuus lähteä tutustumaan vieraaseen maahan ja kulttuuriin vaihto-opintojen kautta. Asiaan tarkemmin tutustuttuani minulle selvisi, että englanninkielistä konetekniikan opetusta ei kovin moni yliopisto euroopassa loppujen lopuksi tarjoile, vaihtoehdoiksi jäivät Kaunas Liettuassa ja Budapest sekä Miskolc Unkarissa. Kaunaksen muutaman kerran nähneenä se ei vaikuttanut läheskään niin kiinnostavalta kuin Unkari. Päätin siis hakea sekä Budapestiin että Miskolciin.
Hakuprosessi sähköisine lomakkeineen oli sangen simppeli ja eri vaiheisiin sai riittävästi apua kv-toiminnoista, eikä aikaakaan kun haun tulokset olivat jo selvillä, ja Miskolc kutsui syyskuun alussa. Lähtövalmisteluihin kuului lähinnä vakuutusasioiden ja vastaavien hoitaminen kuntoon Suomen päässä sekä luonnollisesti kohdemaahan tutustuminen. Sen vähän mitä internetistä käyttökelpoista tietoa löytyi.
Pakkaamisen hoidin hyvissä ajoin viimeisenä iltana, ja tunnin yöunien jälkeen olikin aika kantata kohti Helsinki-Vantaata, josta Malevin aamun reittilento vei minut sukkelasti Budapestiin. Lennot varasin e-bookersin kautta, hintaa menopaluulle tuli noin 170e. Budapestin lentokentältä jatkoin taksilla Budapestin Keletin rautatieasemalle, josta Miskolciin kulkevat junat lähtevät. Juna-asemalla lipunmyyntiä etsiessäni törmäsin kahteen muuhun Erasmus-opiskelijaan, jotka yrittivät myös löytää kassan, josta saisi ostettua junaliput Miskolciin. Yhteisvoimin kassa löytyi ja liput saatiin hankittua, vieläpä opiskelijahintaan, vaikkei kansainvälisiä opiskelijakortteja löytynytkään.
Miskolcin juna-asemalla olikin Erasmus-tuutorini jo odottelemassa, joka ystävällisesti kyyditsi minut autolla kampukselle aivan Erasmus-opiskelijoiden majoitustilana toimivan Uni-Hotellin eteen. Huoneen vastaanottaminen olikin monimutkaisemman byrokratian takana, täytettäviä lomakkeita oli varmasti kahdeksan sivua, eikä täyttäminen ekalla tai vielä tokalla kerrallakaan mennyt aivan nappiin. Huone itsessään on siisti, kahden hengen huone, jossa on kaksi sänkyä, kaksi työpöytää, pieni ruokapöytä, jääkaappi, lavuaari, kaksi keittolevyä sekä runsaasti lukittavia kaappeja omien tavaroiden säilyttämistä varten. WC/kylpyhuone jaetaan toisen vastaavan kahden hengen huoneen kanssa, itselläni vessakämppiksiksi osui kaksi saksalaista poikaa. Varsinaista kämppistä ei vielä ole näkynyt.
Näissä merkeissä on siis ensimmäinen päivä opiskeluvaihdossa vierähtänyt, jokunen olisi vielä edessä!
Hakuprosessi sähköisine lomakkeineen oli sangen simppeli ja eri vaiheisiin sai riittävästi apua kv-toiminnoista, eikä aikaakaan kun haun tulokset olivat jo selvillä, ja Miskolc kutsui syyskuun alussa. Lähtövalmisteluihin kuului lähinnä vakuutusasioiden ja vastaavien hoitaminen kuntoon Suomen päässä sekä luonnollisesti kohdemaahan tutustuminen. Sen vähän mitä internetistä käyttökelpoista tietoa löytyi.
Pakkaamisen hoidin hyvissä ajoin viimeisenä iltana, ja tunnin yöunien jälkeen olikin aika kantata kohti Helsinki-Vantaata, josta Malevin aamun reittilento vei minut sukkelasti Budapestiin. Lennot varasin e-bookersin kautta, hintaa menopaluulle tuli noin 170e. Budapestin lentokentältä jatkoin taksilla Budapestin Keletin rautatieasemalle, josta Miskolciin kulkevat junat lähtevät. Juna-asemalla lipunmyyntiä etsiessäni törmäsin kahteen muuhun Erasmus-opiskelijaan, jotka yrittivät myös löytää kassan, josta saisi ostettua junaliput Miskolciin. Yhteisvoimin kassa löytyi ja liput saatiin hankittua, vieläpä opiskelijahintaan, vaikkei kansainvälisiä opiskelijakortteja löytynytkään.
Miskolcin juna-asemalla olikin Erasmus-tuutorini jo odottelemassa, joka ystävällisesti kyyditsi minut autolla kampukselle aivan Erasmus-opiskelijoiden majoitustilana toimivan Uni-Hotellin eteen. Huoneen vastaanottaminen olikin monimutkaisemman byrokratian takana, täytettäviä lomakkeita oli varmasti kahdeksan sivua, eikä täyttäminen ekalla tai vielä tokalla kerrallakaan mennyt aivan nappiin. Huone itsessään on siisti, kahden hengen huone, jossa on kaksi sänkyä, kaksi työpöytää, pieni ruokapöytä, jääkaappi, lavuaari, kaksi keittolevyä sekä runsaasti lukittavia kaappeja omien tavaroiden säilyttämistä varten. WC/kylpyhuone jaetaan toisen vastaavan kahden hengen huoneen kanssa, itselläni vessakämppiksiksi osui kaksi saksalaista poikaa. Varsinaista kämppistä ei vielä ole näkynyt.
Näissä merkeissä on siis ensimmäinen päivä opiskeluvaihdossa vierähtänyt, jokunen olisi vielä edessä!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)