Ensimmäinen viikko

Jó napot! Ensimmäinen viikko Unkarissa on takana, tosin opiskelujen makuun täällä ei varsinaisesti olla vielä päästy, kurssit alkavat käytännössä vasta ensiviikolla. Viikkotunteja lukujärjestykseen on nyt kertynyt kymmenkunta, mutta siitä puuttuu vielä kaikki tekniikan kurssit, vasta kielikursseista (unkari ja englanti) sekä muutamasta vierailevan englantilaisen professorin kiinnostavalta vaikuttavasta kurssista on luentoajat selvillä. Tuutorini avustuksella kävin eilen tapaamassa täkäläisen konetekniikan osaston koordinaattoria, joka vaikutti sangen mukavalta ja avuliaalta. Häneltä sain valitsemieni kurssien professorien sähköpostiosoitteet, joiden avulla minun tulee sopia henkilökohtaiset tapaamisajat kunkin professorin kanssa, jotta käytännön asiat (kuten luentoajat) saataisiin sovittua. Koordinaattori korosti etenkin muutaman professorin kohdalla olemaan erittäin kohtelias ja virallinen, tuttavallisuutta kuulemma on syytä välttää! Kuulostaa lupaavalta.. Laittelin sähköpostit eilen liikenteeseen, tähän mennessä viidestä professorista kaksi on vastannut. No, loppuja odotellessa.

Erasmusopiskelijoiden juhlimistahti tuntuu jo vanhemmasta tieteenharjoittajasta melko kovalta, joka illaksi olisi kyllä jonkinsortin bileet jossakin kampuksen tai lähialueen lukuisista yökerhoista. Ihan kaikkiin en ole taipunut, mutta silti käytännössä joka ilta on jossakin tullut käytyä. Eilen olimme muutaman ranskalaisen Erasmusopiskelijan kanssa erään paikallisen jannun syntymäpäivillä hänen vanhempiensa, sanalla sanoen melko hulppeassa, omakotitalossa Miskolcin kaupungin laidalla. Läsnä oli vajaa kymmenen paikallista opiskelijaa sekä kolme meitä vaihto-opiskelijoita. Ohjelmassa oli aika perinteiseen tapaan grillailua, jutustelua, synttärikakku sekä kahvit ynnä muuta vastaavaa. Ilta oli erittäin onnistunut, ja hauskaa oli tutustua paikallisten opiskelijoiden ikäänkuin normaaliin meininkiin, joka kuitenkin on aika eriasia, kuin opiskelija-asuntolassa asustavien ulkomaisten Erasmus-opiskelijoiden meiningit. Mielenkiintoisena yksityiskohtana mainittakoon, että tämän paikallisen kaverin vanhempien kirjahyllystä löytyi meikäläisittäinkin tuttu teos, Kalevala, tosin unkariksi. Sitä ihmetellessäni yksi paikallisista kertoi, että heidän oli pakko lukea se yläasteella (!) Voi raukkoja. Myös perheen koiran oli meikäläisittäinkin tutun oloinen, nimeltään Topi.

Luulin asumiseen liittyvien papereiden olevan reilassa, mutta kävi silti ilmi, että koko sopimuspumaska oli hävinnyt matkallaan respan tiskiltä toimistolle (30m), ja minulta puuttui lisäksi sisäänpääsyyn vaadittava entry-card (huoneen avainkortti ei riitä). Selvitin asian toimistotädin kanssa elekieltä käyttäen, sillä toimiston mukava rouva ei puhu sanaakaan englantia. Yllättävää kyllä, asia selvisi, puolen tunnin etsintöjen jälkeen paperinippu löytyi ja sain myös korttini. Ehkä nyt homma on viimein reilassa. Kyllästyin myös kyselemään jatkuvasti keittiövälineideni perään ja saamaan aina saman vastauksen "we are sold out", joten kävin läheisessä Tescon (brittiläinen kauppaketju) supermarketissa ostamassa kattilan, kauhan, lastan, haarukan, veitsen sekä lusikan, kaikki laadukkaan oloista Tesco-value® sarjaa. Koko satsille tuli hintaa noin 1400 forinttia, eli 5€. Alla muutama kuva yliopistosta sekä itse kaupungista, yleiskuvat on otettu läheisellä kukkulalla sijaitsevan tv- ja radiomaston näköalatasanteelta.

Yliopiston pääovi