Iltapäivää. Ajattelin pitää pienen tauon unkarin välikokeeseen lukemisesta, ympäristöystävällisen valmistuksen raportin tekemisestä sekä erikoisten työstömenetelmien powerpointtien kasaamisesta ja kirjoitella blogia. Ainiin ja metallurgiaakin pitäis ehtii lukee viel torstaiks.. Eli koska ensiviikko on tosiaan meikäläisen viimeinen viikko Miskolcissa ja opiskeluhommat ovat edelleen sen verran levällään ettei niistä kannata vielä kirjoitella, ajattelin listailla hieman asioita joita uskon jääväni kaipaamaan vaihtoajan jälkeen, ja toisaalta myös asioita joita luultavasti ei tule ikävä.
Aloitetaan kämppiksestä, jota varmasti kyllä Suomeen palattuani tulee muisteltua, mutta joka välillä myös osaa aiheuttaa hitusen harmaita hiuksia. Rodrigue on siis espanjalainen 25 vuotias lentokonetekniikan opiskelija. Erittäin huumorintajuinen ja mukava kaveri, jonka englanninkielen taito on todella hyvä, joten kommunikaation suhteenkaan meillä ei ole ollut ongelmia. Yhdistävänä tekijänä on toiminut myös tapa viettää epänormaalin paljon aikaa tietokoneella. Toisaalta kämppis muutti Unkariin suoraan vanhempiensa luota, eikä siis aikasemmin ole asunut omillaan. Tämä näkyy etenkin siinä, että omien jälkien korjaaminen oikeastaan jokapaikassa jää tekemättä, keittiö siivoamatta ja tiskit tiskaamatta. Ennenkuin asioista mainitsee. Silloin tiskit luultavasti hoituvat, mutta seuraavan kokkausrupeaman jälkeen jäävät taas lavuaariin. Onneksi meillä on sangen vähän astioita. Kämppis myös ilmeisesti kuvittelee, että äiti ostaa edelleen kaikki normaalissa taloudenpidossa tarvittavat hyödykkeet, kuten rätit, roskapussit, vessapaperit, talouspaperit ynnä muut. Onneksi ne ovat tässä maassa käytännössä ilmaisia. Jännittää mitä tapahtuu, kun meikä nostaa kytkintä ja kämppis jää kevääksi omilleen. Pärjääköhän se? Myöskään meidän vuorokausirytmit eivät aivan satu kohdalleen, joka ei tosin mahdottomasti haittaa. Nykyään kämppis on rytmissä, jossa nukkumaan käydään neljän ja viiden välillä aamulla, herätään yhdeltätoista, käydään takaisin nukkumaan kahdelta ja herätään neljältä. Kukin tavallaan.
Muita asioita, joita epäilemättä jään kaipaamaan, ovat:
+ Hintataso. Lähes kaikki on naurettavan halpaa. Etenkin ruoka ja juoma, sekä kaupoissa että ravintoloissa ja baareissa.
+ Kaupat ja pikaruokakulttuuri. Ruoan suhteen Suomi on kehitysmaa. Jopa täällä itäblokissa jokaisessa ruokakaupassa on juustotiski, lihatiski sekä kalatiski, isoimmissa kaupoissa myös akvaario josta saa varmasti tuoretta fisua. Pikaruoasta tarjolla on mäkkärin, pizzan ja gyroksen lisäksi myös kiinalaista ja japnilaista evästä, todella asiallisilla hinnoilla.
+ Vaihtokaverit. Toki täällä tapaamia uusia kavereita varmasti muistelee lämmöllä vielä kotonakin. Kämppiksen lisäksi etenkin saksalaisia vaihtarikavereita. Lisäksi joka viikkoiset, eri maalaisten vaihtareiden järjestämät illalliset ovat olleet todella hauskoja tapahtumia.
+ Syksyn kelit. Sääolot ovat syksyllä Unkarissa merkittävän paljon inhimillisemmät kuin Suomessa. Kolme kuukautta pitkä harmaa, märkä ja pimeä aika puuttuu käytännössä kokonaan. Sadepäivät ovat syksyllä olleet todella harvassa, ja ensilumen tullessa maa oli vielä vihreä.
Asioita, joita tuskin tulee ikävä:
- Huono kielitaito. Miskolcissa ei pärjää edes englannilla, unkaria pitäisi osata. Ja se taas on kielenä miltei mahdoton. Edes asuntolan, johon kaikki yliopiston ulkomaiset vieraat sijoitetaan, johtaja ei osaa sanaakaan englantia.
- Törkyisyys. En tiedä miten tämän muotoilisi. Roskien ja jätteen suhteen tuntuu vallitsevan 'poissa silmistä, poissa mielestä' -kulttuuri. Vaan kun ne eivät siellä ojassa, takapihalla, pikku metsikössä tai junaradan varressa ole edes poissa silmistä. Rakennuksista iso osa on melko huonossa kunnossa, ja graffitteja on kaikkialla.
- Säätäminen. Tätä on hyvin vaikea selittää, se pitää itse kokea. Miltei kaikkeen liittyy suunnaton määrä säätämistä, johon on erittäin vaikea suhtautua positiivisesti, etenkin kun kielestä ei ymmärrä sanaakaan. Esimerkkeinä vaikkapa asuntolan huoneen vastaanottaminen, opiskelijakortin hankinta, kirjastokortin hankinta, kylpylässä käynti tai safkan tilaaminen koulun ruokalassa. Tämä saattaa valitettavasti olla jäänne neuvostoajoista, tulee mieleen asiointi Venäjän rajalla.
- Opetuksen taso yliopistolla. Vaikkei opetuksen tasossa sinänsä ole mahdottomasti valittamista, on LUT aivan eri tavalla niinsanoaksemme ajan hermolla.
- Ikävöinti. Vaikka olen viihtynyt Unkarissa hyvin, eikä varsinaisesti koti-ikävää ole missään vaiheessa ollut, on ikävä kuitenkin Suomeen jääneitä ihmisiä kohtaan läsnä.
Siinä nyt joitakin asioita, joita mieleeni juolahti kävellessäni päivemmällä Tescolle ja takaisin raikkaassa alkutalven säässä. Kyllä, kävin kävellen kaupassa, enkä edes kampusalueen Lidlissä. Päällimmäinen syy tähän lienee tosiasia, että viimepäivät on tullu vietettyä lähinnä kouluhommien parissa kämpillä. Paitsi eilisilta, lähdin espanjalais-saksalais-italialaisen ryhmittymän mukaan keskustaan sporttibaariin vahtimaan futista, Real Madrid - Barcelona. Barcelona voitti loppujenlopuksi 5-0. Kämppis oli murheen murtama. Ja itse en vieläkään ymmärrä koko lajin päälle pätkääkään.
tiistai 30. marraskuuta 2010
tiistai 23. marraskuuta 2010
Viimeisiä viikkoja
Jó napot kivánok! Kolmas viikko putkeen kun sunnuntai (tai maanantai) -iltana jo pimeän tullen junailin Budapestista Miskolciin. Tällä kertaa takana oli tosiaan viikonloppuvisiitti Wieniin saksalaisten vaihto-opiskelukavereiden kera. Reissu oli melko mahtava. Yövyttiin molemmat yöt sangen backpacker-henkisessä hostellissa aivan West Bahnhofin tuntumassa, metroaseman vieressä ja silti kävelymatkan päässä keskustasta. Hintaa kuuden hengen huoneelle tuli noin 15e / lärvi / yö. Hostelli oli siisti ja hinta sisälsi kaikki tarvittavat fasiliteetit wlan mukaanlukien. Päivät menivät oikeastaan kaupunkia ja nähtävyyksiä ihmetellessä, Wien oli jo ilmeisen valmiina jouluun, keskustan merkittävin ostoskatu, Stephansplatz, oli koristeltu todella näyttävin jouluvaloin, samoin eräs keskustan puistoista, johon oli rakennettu suorastaan joulukylä. Joka nurkassa oli pieniä joulumarkkinoita, joilta saattoi ostaa käsitöitä, pikkupurtavaa sekä paikallista glögin tapaista, Glühweiniksi kutsuttua lämmintä, maustettua viiniä. Hinnat olivat toki jotakin aivan muuta kuin Unkarissa. Siitä huolimatta on Wien ehkä miellyttävin kaupunki, jossa olen koskaan käynyt!
Jos etsii halpaa majoitusta Wienissä, voin rehellisesti suositella käyttämäämme hostellia, nimeltä Hostel Ruhtensteiner, kotisivut löytyvät täältä.
Jokunen kuva Wienistä puolestaan on löydettävissä täältä. Vietin viimekeväänä hieman toista viikkoa Wienissä, jolloin tuli valokuvattua käytännössä kaikki vastaantuleva, joten tällä erää jäi kuvailu vähemmälle. Muutama otos tuli silti napattua.
Muutenkin ero Unkarin ja Itävallan välillä oli melko merkittävä. Matkasimme sangen tutuksi tulleella unkarilaisen rautatieyhtiö MAV-Startin Intercityllä Miskolcista Budapestiin, jossa vaihdoimme junaa itävaltalaisen ÖBB:n (Österreichische Bundesbahn) Railjettiin. Tuntui kuin olisi hypännyt aikakoneella vuodesta 1990 takaisin vuoteen 2010. Koitimme seurata, milloin juna ylittää Unkarin ja Itävallan rajan, mutta huomasimme, että rajanylitys oli loppupeleissä aika helppo havaita näkymien muutoksesta. Itävallan puolella radanvarressa ei enää näkynyt roskaa ja romua, eikä raunioituneita rakennuksia, joita Unkarissa näkyy melko taajaan, etenkin Budapestin tuntumassa. Wienissä myös ensimmäistä kertaa oikeastaan ymmärsi, kuinka lähellä joulu jo on. Toki myös Miskolcin keskustassa joulu on vahvasti läsnä, mutta keskustan ulkopuolella sijaitsevalla kampusalueella ei joulusta vielä näy merkkejä, ja koska lumestakaan ei vielä ole tietoa, ei fiilis ole ollut ennen tätä kovinkaan jouluisa. Ensi sunnuntaina on kuitenkin jo ensimmäinen adventti.. Katselin taas joitakin uutiskuvia Suomesta, vaikea uskoa että siellä on oikeasti täysi talvi, sillä tänäänkin Miskolcissa on paistanut aurinko ja maa on vielä vihreä, lämmintä on kymmenkunta astetta. Ennuste tosin lupailee loppuviikolle kylmenevää!
Joulun läheisyys tarkoittaa myös sitä, ettei vaihto-opiskeluajasta ole enää mahdottoman paljoa jäljellä. Tämä- ja ensiviikko menee kokonaan kouluhommien parissa, ja sen jälkeen onkin jo viimeinen Miskolcin viikko käsillä. Aika on mennyt loppupeleissä käsittämättömän nopeasti, ja kohta onkin aika jo palata kotisuomeen. Onneksi sitä ennen on vielä tiedossa lyhyt lomantapainen Budapestissa..
Jos etsii halpaa majoitusta Wienissä, voin rehellisesti suositella käyttämäämme hostellia, nimeltä Hostel Ruhtensteiner, kotisivut löytyvät täältä.
Jokunen kuva Wienistä puolestaan on löydettävissä täältä. Vietin viimekeväänä hieman toista viikkoa Wienissä, jolloin tuli valokuvattua käytännössä kaikki vastaantuleva, joten tällä erää jäi kuvailu vähemmälle. Muutama otos tuli silti napattua.
Muutenkin ero Unkarin ja Itävallan välillä oli melko merkittävä. Matkasimme sangen tutuksi tulleella unkarilaisen rautatieyhtiö MAV-Startin Intercityllä Miskolcista Budapestiin, jossa vaihdoimme junaa itävaltalaisen ÖBB:n (Österreichische Bundesbahn) Railjettiin. Tuntui kuin olisi hypännyt aikakoneella vuodesta 1990 takaisin vuoteen 2010. Koitimme seurata, milloin juna ylittää Unkarin ja Itävallan rajan, mutta huomasimme, että rajanylitys oli loppupeleissä aika helppo havaita näkymien muutoksesta. Itävallan puolella radanvarressa ei enää näkynyt roskaa ja romua, eikä raunioituneita rakennuksia, joita Unkarissa näkyy melko taajaan, etenkin Budapestin tuntumassa. Wienissä myös ensimmäistä kertaa oikeastaan ymmärsi, kuinka lähellä joulu jo on. Toki myös Miskolcin keskustassa joulu on vahvasti läsnä, mutta keskustan ulkopuolella sijaitsevalla kampusalueella ei joulusta vielä näy merkkejä, ja koska lumestakaan ei vielä ole tietoa, ei fiilis ole ollut ennen tätä kovinkaan jouluisa. Ensi sunnuntaina on kuitenkin jo ensimmäinen adventti.. Katselin taas joitakin uutiskuvia Suomesta, vaikea uskoa että siellä on oikeasti täysi talvi, sillä tänäänkin Miskolcissa on paistanut aurinko ja maa on vielä vihreä, lämmintä on kymmenkunta astetta. Ennuste tosin lupailee loppuviikolle kylmenevää!
Joulun läheisyys tarkoittaa myös sitä, ettei vaihto-opiskeluajasta ole enää mahdottoman paljoa jäljellä. Tämä- ja ensiviikko menee kokonaan kouluhommien parissa, ja sen jälkeen onkin jo viimeinen Miskolcin viikko käsillä. Aika on mennyt loppupeleissä käsittämättömän nopeasti, ja kohta onkin aika jo palata kotisuomeen. Onneksi sitä ennen on vielä tiedossa lyhyt lomantapainen Budapestissa..
torstai 18. marraskuuta 2010
Budapest -> Kouluhommia -> Wien
Tervehdys taasen. Viikonloppuna oli paikallinen valtuuskunta Kotosuomesta Unkarin visiitillä, ja näin ollen viikonloppu tuli käytettyä tehokkaasti ensin Miskolciin, sen jälkeen Budapestiin tutustuen. Etenkin Miskolc teki vieraisiin vaikutuksen. Budapestin yöpymispaikka tutkailtiin ja varattiin etukäteen netistä, joten odotukset sen suhteen eivät olleet korkealla, etenkin kun hinta viiden hengen huoneistolle oli 14e / lärvi / yö. Yllätys oli kuitenkin sangen positiivinen, hostelli sijaitsi pelipaikoilla keskustan tuntumassa, noin 200 metrin päässä lähimmästä metropysäkistä. Huoneisto oli iso ja kohtalaisen hyvin varustettu sisältäen kaksi huonetta ja keittiön / ruokailutilan sekä pesuhuoneen, kaksi parveketta, littutelkkarin, jääkaapin, hellan keraamisella liedellä, leivänpaahtimen, kahvinkeittimen sekä jopa astiat. Kylpyhuoneen varustukseen kuului kylpyamme sekä pyykkikone. Henkilökunta oli ystävällistä ja englanninkielen taitoista.
Hostellin nettisivut löytyvät täältä.
Muutamia valokuvia Budapestista puolestaan löytyy täältä.
Kuten sanottu, viikonloppu vierähti nopeasti ja sunnuntaina kavereiden suunnatessa takaisin lentokentälle, oli meikäläisen aika junailla takaisin Miskolciin. Tämä viikko onkin mennyt lähinnä kouluhommia vääntäessä, viimepäivityksessäni mainitsemani esseet eivät tosiaan viimeviikolla vielä valmistuneet, joten muiden kasaantuneiden hommien ohella myös niitä on pitänyt kirjoitella. Koulutöiden suhteen sama tahti jatkunee vielä pari seuraavaa viikkoa sillä ennen joulukuun 10. päivää, jolloin lukukausi virallisesti kai loppuu, on tehtävää vielä aika runsaasti kurssien Non-traditional Machining Methods, Environmentally Friendly Manufacturing ja Advanced English teemoilta.
Kämppis ei tunnu kouluhommien suhteen stressaavan, se viettää koululla kahdesta neljään tuntia viikossa, käytännössä kaiken muun ajan joko tietokoneella tai nukkuen. Viimeviikolla tämän Espanjan sankarin vuorokausirytmi ehti vanhigossa kääntyä kokonaan päälaelleen siten, että meikäläisen herätessä kasin tienoilla luennolle, mies oli juuri käymässä unille. Tosin täytyy kyllä todeta, että kämppisten, sekä huonekaverin että vessakämppisten suhteen meikäläisellä on käynyt uskomaton säkä, kun kuuntelee käytävästä puolalaisten ja italialaisten huutoa tai tarinoita turkkilaisten palohälytyksillä väritetyistä kokkailusessioista. Näihin verrattuna meidän suomalais-espanjalais-saksalainen yhteiselomme sujuu kuin tanssi. Siis joltakulta, joka osaa tanssia.
Kouluhommien kasaantumisesta huolimatta ihan vielä ei ole meininki heittää reissaamisen suhteen pyyhettä kehään, vaan huomenna aamulla anivarhain on tarkoitus lähteä junailemaan kohti Itävaltaa ja Wieniä, jossa on meininki viettää viikonloppu täkäläisten saksalaisten vaihto-opiskelijoiden kera. Omat mielikuvani Wienistä viimekeväältä ovat sangen hyvät, saa nähdä onko aika kullannut muistot..
Hostellin nettisivut löytyvät täältä.
Muutamia valokuvia Budapestista puolestaan löytyy täältä.
Kuten sanottu, viikonloppu vierähti nopeasti ja sunnuntaina kavereiden suunnatessa takaisin lentokentälle, oli meikäläisen aika junailla takaisin Miskolciin. Tämä viikko onkin mennyt lähinnä kouluhommia vääntäessä, viimepäivityksessäni mainitsemani esseet eivät tosiaan viimeviikolla vielä valmistuneet, joten muiden kasaantuneiden hommien ohella myös niitä on pitänyt kirjoitella. Koulutöiden suhteen sama tahti jatkunee vielä pari seuraavaa viikkoa sillä ennen joulukuun 10. päivää, jolloin lukukausi virallisesti kai loppuu, on tehtävää vielä aika runsaasti kurssien Non-traditional Machining Methods, Environmentally Friendly Manufacturing ja Advanced English teemoilta.
Kämppis ei tunnu kouluhommien suhteen stressaavan, se viettää koululla kahdesta neljään tuntia viikossa, käytännössä kaiken muun ajan joko tietokoneella tai nukkuen. Viimeviikolla tämän Espanjan sankarin vuorokausirytmi ehti vanhigossa kääntyä kokonaan päälaelleen siten, että meikäläisen herätessä kasin tienoilla luennolle, mies oli juuri käymässä unille. Tosin täytyy kyllä todeta, että kämppisten, sekä huonekaverin että vessakämppisten suhteen meikäläisellä on käynyt uskomaton säkä, kun kuuntelee käytävästä puolalaisten ja italialaisten huutoa tai tarinoita turkkilaisten palohälytyksillä väritetyistä kokkailusessioista. Näihin verrattuna meidän suomalais-espanjalais-saksalainen yhteiselomme sujuu kuin tanssi. Siis joltakulta, joka osaa tanssia.
Kouluhommien kasaantumisesta huolimatta ihan vielä ei ole meininki heittää reissaamisen suhteen pyyhettä kehään, vaan huomenna aamulla anivarhain on tarkoitus lähteä junailemaan kohti Itävaltaa ja Wieniä, jossa on meininki viettää viikonloppu täkäläisten saksalaisten vaihto-opiskelijoiden kera. Omat mielikuvani Wienistä viimekeväältä ovat sangen hyvät, saa nähdä onko aika kullannut muistot..
tiistai 9. marraskuuta 2010
Back in Miskolc
Iltapäivää syksyisestä Miskolcista. Kuten viimepäivityksessäni mainitsin, tuli piipahdettua Kotosuomessakin pitkästä aikaa. 28.10. iltalennolla Helsinki-Vantaalle, kymmenen päivää kaverin polttareiden, oman parisuhteen ja kaverin hääjärjestelyjen sekä luonnollisesti itse häiden merkeissä, ja 8.11. aamulennolla takaisin Budapestiin, josta edelleen junalla asemapaikalle Miskolciin. Nopeasti vierähti 1½ viikkoa kyllä. Ja jos vanhat merkit pitävät paikkansa, vähintään yhtä nopeasti jäljellä olevat viisi viikkoa täällä.
Maanantai menikin univelkoja nukkuessa, mutta tiistaina paukkasin reippaasti jo kymmeneltä luennolle, joka tosin olikin korvattu kierroksella konetekniikan osaston labroissa sekä lounaalla henkilökunnan ruokasalissa, sillä luennoivalle professorille oli tullut vieraaksi kolme tohtorikoulutettavaa tuutorinsa kanssa Ostravasta Tsekeistä. Verrattuna LTY:n labroihin, on täkäläisissä labroissa työstökoneet ehkä keskimäärin 20 vuotta vanhempia.. mutta ilmeisesti remontin yhteydessä on jonkiverran investointeja uusiin koneisiin luvassa. Päivän toinen koulurupeama oli kurssin Design of Material Flow Systems viimeinen professoritapaaminen, ja sen myötä kurssi olikin taputeltu. Arvosanalla 5 - excellent. Kurssi käsitteli pintapuolisesti sekä sisäistä että ulkoista logistiikkaa ja siihen liittyvää teknologiaa. Kurssi oli todella helppo, ja kolme opintopistettä toki lämmittävät mieltä.
Huomiselle olisi myös kouluhommia enemmän kuin ehtii tehdä, mutta tavoitteena on saada kurssien Critical Thinking ja Intercultural Aspects -loppuesseet palautettua, jotta niitäkään kursseja ei enää tarvitsisi miettiä. Torstaina on Suomesta tulossa kavereita visiitille, ensin Miskolciin josta perjantaina suoritetaan siirtyminen Budapestiin, joten viikonloppuna opiskelu on poissa laskuista.
Junaillessani Budapestista Miskolciin, konduktööri ystävällisesti huomautti, että opiskelijakorttini on vanhentunut, eikä näin ollen oikeuta opiskelija-alennukseen, vaikka tiskiltä olin samalla kortilla opiskelijahintaisen lipun ostanut. Koska konduktööri ei kuitenkaan puhunut kuin Unkaria, oli tilanteesta helppo luistaa esittämällä, ettei alkuunkaan ymmärrä mistä on kyse. Konduktöörin kielitaitokin onneksi rajoittui Unkariin. Mutta lähipäivinä lienee syytä selvittää, miten opiskelijakorttiin saa vielä hieman jatkoaikaa..
Maanantai menikin univelkoja nukkuessa, mutta tiistaina paukkasin reippaasti jo kymmeneltä luennolle, joka tosin olikin korvattu kierroksella konetekniikan osaston labroissa sekä lounaalla henkilökunnan ruokasalissa, sillä luennoivalle professorille oli tullut vieraaksi kolme tohtorikoulutettavaa tuutorinsa kanssa Ostravasta Tsekeistä. Verrattuna LTY:n labroihin, on täkäläisissä labroissa työstökoneet ehkä keskimäärin 20 vuotta vanhempia.. mutta ilmeisesti remontin yhteydessä on jonkiverran investointeja uusiin koneisiin luvassa. Päivän toinen koulurupeama oli kurssin Design of Material Flow Systems viimeinen professoritapaaminen, ja sen myötä kurssi olikin taputeltu. Arvosanalla 5 - excellent. Kurssi käsitteli pintapuolisesti sekä sisäistä että ulkoista logistiikkaa ja siihen liittyvää teknologiaa. Kurssi oli todella helppo, ja kolme opintopistettä toki lämmittävät mieltä.
Huomiselle olisi myös kouluhommia enemmän kuin ehtii tehdä, mutta tavoitteena on saada kurssien Critical Thinking ja Intercultural Aspects -loppuesseet palautettua, jotta niitäkään kursseja ei enää tarvitsisi miettiä. Torstaina on Suomesta tulossa kavereita visiitille, ensin Miskolciin josta perjantaina suoritetaan siirtyminen Budapestiin, joten viikonloppuna opiskelu on poissa laskuista.
Junaillessani Budapestista Miskolciin, konduktööri ystävällisesti huomautti, että opiskelijakorttini on vanhentunut, eikä näin ollen oikeuta opiskelija-alennukseen, vaikka tiskiltä olin samalla kortilla opiskelijahintaisen lipun ostanut. Koska konduktööri ei kuitenkaan puhunut kuin Unkaria, oli tilanteesta helppo luistaa esittämällä, ettei alkuunkaan ymmärrä mistä on kyse. Konduktöörin kielitaitokin onneksi rajoittui Unkariin. Mutta lähipäivinä lienee syytä selvittää, miten opiskelijakorttiin saa vielä hieman jatkoaikaa..
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)