maanantai 13. joulukuuta 2010

Viszontlatasra!

Tervehdys. Ajattelin viimeisen Miskolcin illan ratoksi vielä kirjoitella blogia. Viime perjantaina kävin hakemassa Erasmuskoordinaattorilta lopulliset paperit, eli Transcript of Records ja Letter of Confirmation. Kävellessäni perjantaina yliopistolta takaisin kämpille, yliopiston vararehtori soitti ja sanoi saaneensa numeroni eräältä toiselta Erasmusopiskelijalta. Vararehtori oli nimetty Suomen kunniakonsuliksi Miskolcissa, ja Suomen Unkarin suurlähettiläs Jari Vilén oli tulossa vihkimään kunniakonsulaatin. Vararehtori halusi ystävällisesti myös kutsua meikäläisen juhlistamaan kunniakonsulaatin vihkiäisiä seuraavana maanantaina. Koska jätän Miskolcin vasta tiistaina, lupasin ilman muuta olla paikalla.

Torstaina vietettiin jäähyväisjuhlan kaltaista, ESN Miskolcin järjestämää Hungarian Cultural Eveningiä. Tilaisuus oli suhtkoht lähellä yliopistoa, jonkinlaisessa juhlatalossa. Kyseessä oli siisti kivitalo, tilana toimi talon juhlasali, johon oli katettu pitkät pöydät. Ohjelma koostui klassisesta musiikista, pienestä esityksestä syksyn varrella koottuja valokuvia sekä tietty syömisestä ja juomisesta. Eikä tarjoiluissa ollut valittamista. Perjantaina naapurin saksalaiset suuntasivat takaisin Saksaan. Viikonloppu vierähti pakkaillessa ja viimeisiä iltoja istuessa vielä paikalla olevien vaihtareiden kera.

Tänään koitin aamulla jo luovuttaa huoneen siten, että tiistaiaamuna ei tarvitsisi kuin lyödä avainkortti respan tiskiin ja jatkaa matkaa juna-asemalle. Se ei tietenkään käynyt päinsä. Kyselin että milloinkas huoneen luovutus sitten olisi mahdollista, kuulemma vasta aamulla. Sanoin että lähden hieman viiden jälkeen. Vastaukseksi sain että aamulla se ei onnistu. Onneksi onnistui iltapäivällä.. Ennen huoneen tarkistusta vetäisin vielä puvun niskaan ja suunnistin kunniakonsulaatin vihkijäisiin. Tilaisuus oli asiallinen ja tuore kunniakonsuli vaikutti todella mukavalta. Samalla tarjoutui mahdollisuus jutustella hieman itsensä suurlähettilään sekä muutaman muun konsulin kanssa. Oli kiva puhua suomea kasvotusten ensimmäistä kertaa miltei puoleentoista kuukauteen..

Ja tosiaan, tilaisuuden jälkeen palasin kämpille ja pakkasin loput kamikset, sekä sain viimein asuntolan edustajan tarkastamaan huoneen. Eli sekin homma on nyt hoidossa. Aamulla pitäisi kammeta kello 06.28 Intercityyn kohti Budapestia.

Kuten ehkä olen jo aikaisemmin maininnut, oli vaihto-opiskelusyksy aivan uskomaton kokemus. Vaikkei yliopistolla mahottomasti tullut uutta opittua, niin muuten eläminen vieraassa maassa ja monikulttuurisessa yhteisössä opettaa paljon. Ja sitä huomaa, että tulee toimeen. Sekä ympäristön, että ihmisten kanssa. Suosittelen lämpimästi vaihtoonlähtöä, eikä sen kohdemaan suhteen kannata olla niin kovin nirso. Väitän, ettei vaihto-opiskelukokemuksella ole juurikaan tekemistä vaihdon kohteen kanssa. Ja jos luet tätä juuri kohdemaahan saavuttuasi, usko pois, aika menee käsittämättömän nopeasti. Se ei siltä tunnu siinä vaiheessa kun on juuri saanut läppärin purettua laukusta, eikä kaupungista, yliopistosta tai ihmisistä tiedä mitään. Mutta ennen kuin huomaatkaan, olet kirjoittelemassa viimeisiä rivejä vaihtopäiväkirjaasi.

Ajattelin vielä lopuksi sanoa sanasen kulttuurishokista. Koska tosiaan, kun saavuin Unkariin, en tuntenut ketään enkä ymmärtänyt kielestä sanaakaan, eikä kukaan Miskolcissa tuntunut ymmärtävän englantia, olin hämmentynyt. Lisäksi Unkari osoittautui melkolailla erilaiseksi maaksi kuin mitä ennakkoon kuvittelin. Koitin lueskella netistä tietoa kulttuurishokista, mutta en kyllä koe sellaista varsinaisesti kokeneeni. Jos maa, jossa et koskaan ole käynyt onkin erilainen kuin mitä ennakkoon odotit, tai kieltä, jota et ole koskaan opiskellut tai edes kuullut, ei ymmärrä, ei mielestäni voida puhua shokista. Tottakai uusi paikka vaatii aikaa ennenkuin siihen tottuu ja uudet sosiaaliset ympyrät tarvitsevat aikaa muodostuakseen, muttei tämänkään pitäisi olla shokeeraava fakta. Neljän kuukauden jälkeen näen Unkarissa olevan puolia, jotka ärsyttävät, mutta myös puolia joita jään varmasti kaipaamaan. Kuten jokaisessa maassa. Se on tosin huomionarvoista, että maasta saa aivan erilaisen käsityksen riippuen siitä, onko siellä vain käymässä (vaikka olisi pidempikin visiitti, vaikkapa 2 viikkoa) vai asuuko siellä tovin. Asuessa saattaa tuntua, että negatiiviset piirteet korostuvat. Positiivinen ajattelu auttaa.

Pahoittelen että viimeiset kaksi kappaletta ovat sisällöltään melko jäsentelemättömiä, pointti niistä toivottavasti silti selviää!

Loppukaneettina, ei muuta kuin vaihtohakemus vetämään, sillä matkailu avartaa! Jos on kysyttäviä liittyen vaikkapa vaihto-opiskeluun Unkarissa, kommenttia tai sähköpostia tulemaan. Myös LTY:llä saa hihasta nykiä.

Miskolc vaikenee.

torstai 9. joulukuuta 2010

Kouluhommat pulkassa

Heipähei. Kouluhommat on pulkassa. Kaikki harjoitustyöt on tehty, seminaarit esitetty ja palaverit pidetty. Nimet ja arvosanat on papereissa. Fiilis on sen suhteen sangen hyvä. Opintopisteitä kertyi loppupeleissä 34, johon olen todella tyytyväinen. Kurssien vaatimustaso ei vastaa vaatimustasoa LTY:llä, johtuen luultavasti yliopistosta sekä siitä tosiasiasta, että kyseessä oli Erasmusopiskelijoille tarkoitetut kurssit. Seuraavassa koitan valaista lyhyesti kunkin käymäni kurssin sisältöä:

Hungarian For Foreingners (4 ECTS-opintopistettä) - Unkarin kielikurssi, kaksi kertaa neljä tuntia viikossa luentoja. Kurssimateriaalina kirja, joka löytyy yliopiston kirjakaupasta. Opettajana vanha, herttainen ja mukava rouva, joka puhuu unkarin lisäksi kai kuutta muuta kieltä. Myös käytännössä täydellistä englantia. Arvosteluperusteina läsnäolo, tunnilla osallistuminen sekä kaksi helpohkoa välikoetta.

Advanced English (2 ECTS) - Englannin kielikurssi, yksi kahden tunnin luento viikossa. Luennoitsijana Yhdysvalloista kotoisin oleva erittäin mukava ja ystävällinen rouvashenkilö. Suomalaisesta näkökulmasta kurssi ei todellakaan ole 'advanced', mutta ilmeisesti monessa Itä-Euroopan maassa englannin taito on senverran heikompi, että lopulta meitä oli tällä kurssilla ainoastaan 7, itseni lisäksi espanjalainen kämppis, yksi saksalainen, sekä kaks tsekkiä ja kaksi bulgarialaista, jotka kaikki opiskelivat pääaineenaan liiketalousenglantia. Muut vaihtoivat helpompiin engannin kursseihin. Arvosteluperusteena läsnäolot, viikottaiset kotitehtävät, osallistuminen tunnilla sekä kurssin lopussa tehty lyhyehkö projektityö vapaavalintaisesta aineesta.

Critical Thinking (5 ECTS) - Olisiko tämä nyt sitten filosofiaa vai mitä lie, kaksi tuntia viikossa viiden viikon ajan, käsiteltiin englanniksi erilaisia argumentteja, niiden analysointia ja niiden takaa löytyviä merkityksiä, sekä sanavalintojen merkitystä viestinnässä. Luennoitsijana erittäin mukava ja ilmeisen fiksu vieraileva englantilaisprofessori. Siis suorastaan stereotyyppisen englantilainen.. Arvosteluperusteena läsnäolot sekä kurssin lopuksi kirjoitettava noin viisisivuinen essee.

Intercultural Perspectives (5 ECTS) - Käsiteltiin erilaisia ilmiöitä erilaisissa kulttuureissa, esimerkiksi individualsimia Yhdysvalloissa, maahanmuuttoa Britanniassa, tuomioita Islamilaisissa kulttuureissa jne. Kaksi tuntia viikossa viiden viikon ajan. Luennoitsijana sama professori kuin kurssilla Critical Thinking. Erittäin hyvä kurssi, suosittelen lämpimästi. Arvosteluperusteina läsnäolot sekä kurssin lopuksi kirjoitettava noin viisisivuinen essee.

Design of Material Flow Systems (3 ECTS) - Käsiteltiin yrityksen sisäistä ja ulkoista logistiikkaa, logistiikan järjestelyjä, erilaisia teknisiä apuvälineitä ja laitteita, kannattavuustaulukoita ynnä muuta sensellaista. Kurssimateriaalina luennoitsijan itsensä laatimat Powerpointit, joita käytiin sitten yhdessä läpi palavereissa parin viikon välein. Helpoin Miskolcissa käymistäni kursseista. Kurssille osallistui lisäkseni kolme saksalaista Erasmus-opiskelijaa.

Fundamentals of Production Information Engineering (5 ECTS) - Käytiin läpi perusteet tuotantoketjuun liittyvästä informaatiovirrasta sekä tuotannon järjestämisestä. Kolme tuntia kerran viikossa koko lukukauden ajan. Luennoitsijana vanhempi herrasmies, ilmeisesti informatiikan osaston johtaja. Jokaisen luennon puolivälissä tämän professorin avustaja tarjoili meille teetä, sangen hyvää sellaista. Sisältöä kurssilla oli paljon, joskin osa tiedosta oli mielestäni vanhentunutta, liittyen esimerkiksi varastointiin ja tuotantokoneiden käyttöasteisiin. Arvosteluperusteena läsnäolo ja osallistuminen tapaamisissa. Osallistujina itseni lisäksi naapurin saksalaiset.

Heat Treatment (4 ECTS) - Perusteet metallurgiasta ja metalliseosten mikrorakenteista sekä mikrorakenteen vaikutuksesta metallin ominaisuuksiin. Lisäksi erilaiset käytössä olevat lämpökäsittelyt, mihin niillä pyritään ja mitä niillä voidaan saavuttaa. Lämpökäsittelyissä käytettävät laitteistot ja tekniikat. Omaehtoista opiskelemista verkkomateriaalin ja yhden kirjan avulla, sekä tapaamiset professorin kanssa, jossa keskusteltiin mahdollisista epäselvyyksistä. Luennoitsijana mukava rouvashenkilö, joka on ilmeisen pätevä lämpökäsittelyn saralla. Hyvä kurssi, tuli oikeasti opittua yhtä jos toista uutta. Suosittelen lämpimästi. Arvosteluperusteena annetun materiaalinen osaaminen tapaamisissa. Olin ainut osallistuja kurssilla.

Non-traditional Machining Methods (3 ECTS) - Perinteisistä poikkeavat koneistusmenetelmät, kuten vesileikkaus, kemiallinen- ja sähkökemiallinen koneistus, plasma, ionisuihku ja laserleikkaus. Luennoitsija antoi itseopiskeltavaksi kymmenen menetelmää, josta piti lopuksi valita viisi ja laatia menetelmistä seminaarityö turvautuen erilaisiin itse etsittäviin lähteisiin. Arvosteluperusteena tuo seminaarityö. Kurssille osallistui lisäkseni japanilainen vaihto-opiskelija, mutta luennoivan professorin mukaan japanilaisen noin kahteen kymmeneen sanaan rajoittuva englannin kielitaito esti hänen lopullisen osallistumisensa kurssille. Luennoitsija itse oli sangen mukavan ja pätevän oloinen kaveri.

Environmentally Friendly Manufacturing (3 ECTS) - Käytiin läpi teollisen kappaletavaratuotannon vaikutuksia ympäristöön. Pääpainopisteenä oli kuivatyöstö. Kahden tunnin luento noin kerran kahdessa viikossa, sekä seminaarityö kurssin aiheista itse etsittyyn lähdemateriaaliin pohjautuen. Professorina jokseenkin erikoinen herra, piti hyviä ja asiasisältöisiä luentoja, mutta luentojen jälkeen kertoili melko levottomia tarinoita henkiparantamisesta ja sensellaisesta.. tuntui uskovan moneen melko yliluonnollisen kuuloiseen juttuun, joka on mielestäni hieman erikoinen ominaisuus tiedemiehellä.. Myös tälle kurssille osallistui lisäkseni sama japanilainen vaihtari, mutta tämä professori tuntui tulevan hänen kanssaan juttuun hyvin. Tosin seminaarin laatimiseen tämän japanilaisen kielitaito ei riittänyt.. Arvosteluperusteina läsnäolo ja seminaarityö.

Saamistani arvosanoista senverran, että unkarin kielikurssista ja Critical Thinking -kurssista nelonen, kaikista muista vitonen. Tyytyväinen voi olla opintomenestykseen siis myös tältä osin.

Mitä vaihtoon liittyviin paperitöihin vaihdon loppuessa tulee, niin paperiin nimeltä "Transcript of records" täytyy hankkia jokaiselta opettajalta arvosana ja allekirjoitus ja toimittaa paperi paikalliseen international officeen. Tämän paperin ohella tulee toimittaa 'Letter of Confirmation' tms, johon paikallinen Erasmuskoordinaattori merkitsee läsnäoloaikasi yliopistolla ja lyö allekirjoituksen ja leiman. Nämä paperit tarvitaan Erasmusapurahaa varten. Kävin heivaamassa paperit toimistolle eilen, ja käyn huomenna koukkaamassa ne allekirjoituksin ja leimoin varustettuna takaisin. Kai. Paikallinen koordinaattori ei ole kovinkaan kiinnostunut meidän asioistamme täällä, ja tuntuu hoitavan hommaansa melko vasemmalla kädellä.

Oltiin eilen keskustassa pubissa nimeltä Cortez, jossa järjestetään viikottain paikallisen British Clubin kokoontuminen. Kyseessä on siis Miskolcissa asuvista ulkomaalaisista koostuva joukko, joka kokoontuu viikottain jutustelemaan, yleensä englanniksi sillä osallistujia on useammasta eri maasta, ja paikallisen väestön kanssa ei jutusteleminen yleensä onnistu kuin unkariksi. Nämä British Clubin tapaamiset ovat sangen mukavia, ja Cortez on erittäin viihtyisä ympäristö. Lähdettiin viimeisellä bussilla vähän puolen yön jälkeen takaisin yliopistolle päin. Yleensä bussimatkat Miskolcissa ovat sujuneet ongelmitta, joten ilmeisesti tänään kaupunki halusi vielä näyttää sen toisenkin puolen. Noin puolen kilometrin matkan jälkeen joku juoppo päätti haluta ulos bussista ja yritti avata ovia voimalla vauhdissa. Kuski pysäytti ja päästi juopon ulos.

Kilometriä myöhemmin muutama nuorempi, paikallinen jannu alkoi pitää bussissa melkoista elämää, ja ilmeisesti haastamaan riitaa kuljettajan kanssa. Kuljettajalta sitten paloikin pinna, hän pysäytti bussin tien laitaan ja tuli ulos kopistaan tappelemaan tämän huutelijan kanssa. Tappelun tuoksinassa, ennenkuin tämän nuoren jannun kaverit ehtivät rauhoittaa tilannetta, kuljettajan kopin ovi paiskautui kiinni ja lukkoon, ja kuljettajan avaimet olivat toki sisällä kopissa. Bussin oviakaan ei siis saatu auki, koska kuski ei päässyt takaisin paikalleen. Poliisi saapui nopeasti ja avasi ovet, sekä antoi nuorelle häirikölle oikeen isän kädestä. Ja ehkä myös isoisän. Suomessa olisi poliisi moisesta käytöksestä syyteessä ennenkuin ehtii kissalanpoikaa sanoa. Odoteltiin ehkä puoli tuntia bussissa ja sen ulkopuolella, kun poliisi koitti selvittää tilannetta tutuksi tulleella unkarilaisella tehokkuudella. Jossakin vaiheessa mukanamme ollut unkarilainen tuutori sanoi, että nyt olisi hyvä aika liueta paikalta, koska kukaan ei meitä varsinaisesti ole vielä kieltänyt lähtemästä, ja tässä tulee muuten menemään koko yö. Lisäksi koska kaikilla meillä ei ollut henkilöllisyystodistuksia mukana eikä kukaan poliiseista varmasti puhu englantia, olisimme luultavasti ongelmissa muutenkin. Joten hipsimme tiehemme jalkaisin ja vähin äänin. Siinä vaiheessa bussin luona oli viisi poliisiautoa ja ambulanssi. Ja kyseessä oli siis yksi huuteleva teinipoika..

Saksalaisista vaihtarikavereistani Stephan lähti tänään iltapäivällä ajelemaan kohti Saksaa, ja naapurin Max ja Sebastian lähtevät huomenaamulla. Eilen vasta oikestaan todella heräsin siihen, että tämä alkaa olla tässä. Enää ei voi extemporee hipsiä vessan kautta naapuriin, laittaa pizzatilausta vetämään hintaan 2,5e / pizza ja ladata kolmea leffaa mediasoittimen playlistiin. Tänään on ESN:n järjestämä jäähyväistilaisuus, Hungarian Culture Evening, ja sen jälkeen viikonlopun aikana pitäisi kai koittaa vielä pestä koneellinen pyykkiä, siivoilla kämppä ja suunnitella kamojen pakkaamista. Maanantaina tuutorini tulee jeesaamaan huoneen luovutukseen liittyvien papereiden kanssa, sillä siitä on tulossa satavarmasti vielä oppikirjamainen näyte Unkarille niin tyypillisestä säätämisestä..

Tulipa pitkä tilitys. Vaikka nyt fiilis onkin hieman haikea, niin mielellään sitä jo Suomeen tulee takaisin tyttöystävän, kavereiden ja perheen tykö, joulun viettoon ja aloittamaan diplomityöpaikan metsästyksen!

Liitän loppuun vielä tänään ottamamme ryhmäkuvan yhteisen vessan yhdistämästä koalitiostamme (Käytännössä kaikki vaihdon aikana ottamani julkaisukelpoiset valokuvat löytyvät täältä):


Oikealta: Rodrigue, Maximilian, Sebastian ja allekirjoittanut.Taustalla Berliinin muuri?