Tervehdys. Ajattelin viimeisen Miskolcin illan ratoksi vielä kirjoitella blogia. Viime perjantaina kävin hakemassa Erasmuskoordinaattorilta lopulliset paperit, eli Transcript of Records ja Letter of Confirmation. Kävellessäni perjantaina yliopistolta takaisin kämpille, yliopiston vararehtori soitti ja sanoi saaneensa numeroni eräältä toiselta Erasmusopiskelijalta. Vararehtori oli nimetty Suomen kunniakonsuliksi Miskolcissa, ja Suomen Unkarin suurlähettiläs Jari Vilén oli tulossa vihkimään kunniakonsulaatin. Vararehtori halusi ystävällisesti myös kutsua meikäläisen juhlistamaan kunniakonsulaatin vihkiäisiä seuraavana maanantaina. Koska jätän Miskolcin vasta tiistaina, lupasin ilman muuta olla paikalla.
Torstaina vietettiin jäähyväisjuhlan kaltaista, ESN Miskolcin järjestämää Hungarian Cultural Eveningiä. Tilaisuus oli suhtkoht lähellä yliopistoa, jonkinlaisessa juhlatalossa. Kyseessä oli siisti kivitalo, tilana toimi talon juhlasali, johon oli katettu pitkät pöydät. Ohjelma koostui klassisesta musiikista, pienestä esityksestä syksyn varrella koottuja valokuvia sekä tietty syömisestä ja juomisesta. Eikä tarjoiluissa ollut valittamista. Perjantaina naapurin saksalaiset suuntasivat takaisin Saksaan. Viikonloppu vierähti pakkaillessa ja viimeisiä iltoja istuessa vielä paikalla olevien vaihtareiden kera.
Tänään koitin aamulla jo luovuttaa huoneen siten, että tiistaiaamuna ei tarvitsisi kuin lyödä avainkortti respan tiskiin ja jatkaa matkaa juna-asemalle. Se ei tietenkään käynyt päinsä. Kyselin että milloinkas huoneen luovutus sitten olisi mahdollista, kuulemma vasta aamulla. Sanoin että lähden hieman viiden jälkeen. Vastaukseksi sain että aamulla se ei onnistu. Onneksi onnistui iltapäivällä.. Ennen huoneen tarkistusta vetäisin vielä puvun niskaan ja suunnistin kunniakonsulaatin vihkijäisiin. Tilaisuus oli asiallinen ja tuore kunniakonsuli vaikutti todella mukavalta. Samalla tarjoutui mahdollisuus jutustella hieman itsensä suurlähettilään sekä muutaman muun konsulin kanssa. Oli kiva puhua suomea kasvotusten ensimmäistä kertaa miltei puoleentoista kuukauteen..
Ja tosiaan, tilaisuuden jälkeen palasin kämpille ja pakkasin loput kamikset, sekä sain viimein asuntolan edustajan tarkastamaan huoneen. Eli sekin homma on nyt hoidossa. Aamulla pitäisi kammeta kello 06.28 Intercityyn kohti Budapestia.
Kuten ehkä olen jo aikaisemmin maininnut, oli vaihto-opiskelusyksy aivan uskomaton kokemus. Vaikkei yliopistolla mahottomasti tullut uutta opittua, niin muuten eläminen vieraassa maassa ja monikulttuurisessa yhteisössä opettaa paljon. Ja sitä huomaa, että tulee toimeen. Sekä ympäristön, että ihmisten kanssa. Suosittelen lämpimästi vaihtoonlähtöä, eikä sen kohdemaan suhteen kannata olla niin kovin nirso. Väitän, ettei vaihto-opiskelukokemuksella ole juurikaan tekemistä vaihdon kohteen kanssa. Ja jos luet tätä juuri kohdemaahan saavuttuasi, usko pois, aika menee käsittämättömän nopeasti. Se ei siltä tunnu siinä vaiheessa kun on juuri saanut läppärin purettua laukusta, eikä kaupungista, yliopistosta tai ihmisistä tiedä mitään. Mutta ennen kuin huomaatkaan, olet kirjoittelemassa viimeisiä rivejä vaihtopäiväkirjaasi.
Ajattelin vielä lopuksi sanoa sanasen kulttuurishokista. Koska tosiaan, kun saavuin Unkariin, en tuntenut ketään enkä ymmärtänyt kielestä sanaakaan, eikä kukaan Miskolcissa tuntunut ymmärtävän englantia, olin hämmentynyt. Lisäksi Unkari osoittautui melkolailla erilaiseksi maaksi kuin mitä ennakkoon kuvittelin. Koitin lueskella netistä tietoa kulttuurishokista, mutta en kyllä koe sellaista varsinaisesti kokeneeni. Jos maa, jossa et koskaan ole käynyt onkin erilainen kuin mitä ennakkoon odotit, tai kieltä, jota et ole koskaan opiskellut tai edes kuullut, ei ymmärrä, ei mielestäni voida puhua shokista. Tottakai uusi paikka vaatii aikaa ennenkuin siihen tottuu ja uudet sosiaaliset ympyrät tarvitsevat aikaa muodostuakseen, muttei tämänkään pitäisi olla shokeeraava fakta. Neljän kuukauden jälkeen näen Unkarissa olevan puolia, jotka ärsyttävät, mutta myös puolia joita jään varmasti kaipaamaan. Kuten jokaisessa maassa. Se on tosin huomionarvoista, että maasta saa aivan erilaisen käsityksen riippuen siitä, onko siellä vain käymässä (vaikka olisi pidempikin visiitti, vaikkapa 2 viikkoa) vai asuuko siellä tovin. Asuessa saattaa tuntua, että negatiiviset piirteet korostuvat. Positiivinen ajattelu auttaa.
Pahoittelen että viimeiset kaksi kappaletta ovat sisällöltään melko jäsentelemättömiä, pointti niistä toivottavasti silti selviää!
Loppukaneettina, ei muuta kuin vaihtohakemus vetämään, sillä matkailu avartaa! Jos on kysyttäviä liittyen vaikkapa vaihto-opiskeluun Unkarissa, kommenttia tai sähköpostia tulemaan. Myös LTY:llä saa hihasta nykiä.
Miskolc vaikenee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti