Heipähei. Lauantaina käytiin vaihtariporukalla luokkaretkellä Egerissä. Reissu alkoi lupaavasti, ensimmäiset palinkat tarjoiltiin bussissa noin aamuyhdeksältä. Bussimatka Miskolcista Egeriin kesti noin tunnin ja oli sangen miellyttävä, bussin ollessa uudehko ja siisti, ja hyvää englantia puhuvan opiskelijaoppaan kertoillessa Egerin kaupungista ja sen historiasta. Kaupunkiin päästyämme tutkailimme porukalla nähtävyyksiä, kuten kirkkoja ja patsaita muutaman tovin, jonka jälkeen oli pari tuntia vapaa-aikaa. Päätimme käyttää tämän ajan ateriointiin, ja kelin ollessa vielä kohtuullisen asiallinen, aterioimme ulkosalla perinteisen lounaan alkukeittoineen ja porsaanleikkeineen. Ruoan valmistus ja tarjoilu hoidettiin unkarilaisella tehokkuudella, joten lähes koko kaksituntinen vierähtikin lounaan merkeissä. Tämän jälkeen jatkoimme Egerin linnaan, joka on ilmeisesti peräisin 1400-luvulta. Linnassa oli myös lyhyehkö, opastettu ja simultaanitulkattu kierros. Linnasta jatkoimme edelleen bussilla viinikellarialueelle, jossa tutustuimme yhteen kellareista, viininvalmistusprosessiin sekä tietenkin itse viineihin. Maistelussa oli kuusi erilaista viiniä, roseeta, punaista sekä valkoista. Maistelun lomassa tarjoiltiin myös päivällinen, perinteistä gulassia. Kellarilta saattoi myös ostaa viiniä, itse hankin muutaman pullon kotosuomeen vietäväksi.
Kellarilta jatkoimme matkaa lähistöllä sijaitsevalle kylpylälle, joka osoittautui myös mainioksi paikaksi. Suomalaisen silmissä ihmetystä herätti taas pukuhuonehässäkkä, tälläkin kertaa kaapit sijaitsivat miehille ja naisille yhteisissä huoneissa, ja lukittavat vaatteidenvaihtokopit saman huoneen keskellä. Avaimia kaappeihin ei ollut laisinkaan, vaan saatuasi tavarat kaappiin, piti siitä sanoa pukuhuoneenhoitajalle, joka lukitsi kaapin. Kun kaapista tarvisi jotakin, piti kaapin numero sanoa hoitajalle, joka taas tuli ja avasi kaapin. Mielestäni tähän liittyy muutama ongelma, kuten oman kaapin numeron muistamisen vaikeus sekä selkeä väärinkäytön mahdollisuus, sillä mikään ei estä sanomasta hoitajalle mitä tahansa numeroa, ja varastamasta kaapin koko sisältöä. No, maassa maan tavalla jälleen. Altaita oli yhteensä 5, ja ne kaikki sijaitsivat ulkona. Kylmimmässä altaassa vesi oli ehkä 28 asteista, kuumimmassa ehkä 60, muissa siltä väliltä. Ilman ollessa illalla ehkä kuusiasteista, oli kuumassa vedessä rötvääminen melko luksusta. Kylpylän kioskista sai myös halpaa olutta, jota saattoi nautiskella altaassa. Poistulomatkalla bussissa jatkoimme saksalaisten kanssa viinimaistelua, tälläkertaa tosin kahden litran muovipullosta.
Kuvia Egerin reissulta löytyy täältä.
Jossakin kohtaa lauantain reissua matkaan oli tarttunut myös jonkinsortin vatsapöpö, ja sunnuntai, maanantai sekä tiistai menikin lepäämisen ja wc-paperin kerskakulutuksen merkeissä. Sama pöpö oli osunut tosiaan myös saksalaisten vessakämppisten mukaan, joten saniteettitiloissa oli toisinaan jopa ruuhkaa. Buranan ja Imodiumin voimalla siitäkin jokatapauksessa selvittiin. Sairastessa oli aikaa funtsia myös opintoja.
Eli, vihdoin ja viimein kaikki kurssit on nyt sitten vähintäänkin alkaneet. Itseasiassa tänään oli kurssista Intercultural Aspects jo viimeinen luento, huomenna on viimeinen luento kurssista Critical Thinking. Tästä huolimatta havaitsin, että viimeisen vaihtokuukauden aikana joutuu hommia paiskimaan hieman eritahtiin kuin kahden ensimmäisen. Alla listaa siitä, missä mennään, noin opiskelun suhteen (lähinnä itseäni ja niitä varten, jotka lukevat blogia jälleen sillä silmällä, että harkinassa olisi lähteä tänne vaihtoon)
- Intercultural Aspects - loppui tällä viikolla, lopuksi tehtävänä vielä lyhyt essee
- Critical Thinking - viimeinen luento huomenna
- Non-traditional Machining Methods - Harjoitustyön materiaalit kasassa ja hyväksytetty professorilla, enää PowerPoint -esityksen teko ja esittely professorille
- Environmentally Friendly Manufacturing Methods - Etsittävä lähdetietoa liittyen kuivatyöstöön sekä sen ympäristövaikutuksiin
- Heat Treatment - Opiskeltava kymmenen luennon verran verkkomateriaalia, jonka jälkeen koe.
Edellä mainittujen lisäksi pyörii toki viikottain unkarin ja englannin kielikurssit, Fundamentals of Production Information Engineering sekä Design of Material Flow Systems. Eli hommaa on aika helv*tisti. Vaan eikai siinä muu auta ku kääriä hihat. Onneksi viikonpäästä on ohjelmassa paluu Suomeen puoleksitoista viikoksi. Ikävä on ollut luonnollisesti paitsi tyttöystävää, perhettä ja kavereita, myös vettä, joka ei maistu miltään ja jota voi juoda hanasta sekä sitä, että joka paikassa voi asioida puhumalla, ei pelkästään elekielellä. Vaikka mainittakoon, että erittäin hyvin olen täällä Unkarissa kyllä viihtynyt, paremmin kuin uskalsin alunperin edes odottaa!
torstai 21. lokakuuta 2010
tiistai 12. lokakuuta 2010
Aurinkoinen aamu
Tervehdys taasen. Aamulla ihmettelin uutiskuvia kotisuomesta, joissa näytti paikkapaikoin olevan lunta jo aika reilusti. Tämän jälkeen katselin ikkunasta pihalle, täällä on vielä puut sekä maa vihreänä ja aurinko paistaa. Hyvä. Maanantaina oli kauden ensimmäinen välikoe unkarin kielestä. Paha. Meni onneksi läpi.
Hämmentävää kuinka heikosti tuntuu sanasto tarttuvan muistiin. Kielioppi unkarissa on melko lähellä suomea postpositioineen, sijamuotoineen ja päätteineen. Mutta yhteisiä sanoja ei tosiaan löydy, vaikka samaa Suomalais-Ugrilaisten kielten ryhmää edustetaankin. Myös aakkoset ovat melko kaukana suomen kielen aakkosista, täällä jokaisen vokaalin päälle on mahdollista laittaa jonkinsortin ´ -merkki tai pari, jolloin vokaalin ääntämisasu muuttuu. Myös kaksoisvokaalit tehdään vastaavilla merkeillä, kahta samaa vokaalia ei peräjälkeen esiinny. Tosin aakkoset jos oppii, auttaa se jo paljon, sillä suomen tapaan unkari on foneettinen kieli, eli sanat lausutaan täsmälleen kuten ne kirjoitetaan.
Se kielestä tällä erää. Viime viikonloppuna kampuksella vietettiin Rocktóberfest -nimellä kulkevia, joka syksyisiä festarintapaisia. Festarialueena toimi kampuksen kaikki kolme yökerhoa, kanttiini sekä kanttiinirakennuksen eteen pystytetty iso teltta. Itselleni nimi Rocktóberfest toi mieleen tietysti rockin ja octoberfestit, eli hyvää musiikkia ja ehkä vielä parempaa olutta. No totuus oli hieman toisenlainen, oluita ei ollut tarjolla sen kummemmin kuin normaalistikaan, mikä tosin täällä tarkoittaa silti suhtkoht hyvää, noin kymmenen eri merkin valikoimaa. Kaikilla yökerhoilla soi Unkarille tyypillinen tekno, joka käsittää pelkästään bassolinjan. Se on pitkän päälle rasittavaa, koska käytännössä mitään oikeita biisejä, tai edes kelvollista konemusiikkia ei kuulu, vaan pelkästään basso. Tosin paikalliset tuntuvat siitä silti nauttivan. Teltassa oli sentään tarjolla livemusiikkia laidasta laitaan, reggaesta unkarilaiseen undergroundpunkkiin. Se oli hämmentävää..
Käytiin eilen naapurin kanssa uimassa kampuksen lähellä sijaitsevassa uimahallissa. Kyllä, jopa meikäläisen kaltainen epäurheilija kaipaa jotakin vastapainoa luennoille ja tietokoneella istumiselle! Halli oli positiivinen yllätys. Rakennus on miltei uusi, lipun (elektroninen ranneke) ostaminen oli helppoa, pukuhuoneet toimivat samaan tapaan kuin suomessakin, paitsi että pukukaapit aukeavat elektronisella rannekkella, avaimia ei tarvita. Allasosasto oli iso ja siisti, allas on olympiamitoissa, eli pituutta 50 m. Saunaa ei suihkujen yhteydessä valitettavasti ollut, ja tämä olikin oikeastaan ainut miinus. Täällä saunaa ei pidetä samalla tavalla itsestään selvyytenä kuin Suomessa, vaan täällä se menee ennemmin jonkilaisesta terveyshoidosta.. Ilmeisesti uimahallin kuntosalin yhteydessä olisi saunakin. Niin, ja uimahallissa on myös uimalakkipakko!
Tänään ja huomenna suurin osa luennoista on peruttu, koska yliopiston lähes kaikki rakennukset ovat vahvasti remontissa, ja niistä joudutaan ilmeisesti katkaisemaan lämmitys pariksi päiväksi. Perinteiseen unkarilaiseen tyyliin tarkkaa tietoa siitä, että mitkä luennot missä rakennuksissa on peruttu ei tietenkään ole saatavilla. Ensi viikonloppuna on ohjelmassa paikallisen Esn-osaston järkkäämä reissu Egeriin, joka on Unkarin kolmanneksi suurin kaupunki (Budapestin ja Miskolcin jälkeen) ja toinen maan merkittävistä viinialueista. Luvassa onkin paitsi kaupunkiin tutustumista, myös opastettu kierros viinikellariin, jossa eri viinien maistelua sekä päivällinen. Paluumatkalla pitäisi vielä olla pysähdys roomalaishenkisessä kylpylässä. Kuulostaa lupaavalta!
Hämmentävää kuinka heikosti tuntuu sanasto tarttuvan muistiin. Kielioppi unkarissa on melko lähellä suomea postpositioineen, sijamuotoineen ja päätteineen. Mutta yhteisiä sanoja ei tosiaan löydy, vaikka samaa Suomalais-Ugrilaisten kielten ryhmää edustetaankin. Myös aakkoset ovat melko kaukana suomen kielen aakkosista, täällä jokaisen vokaalin päälle on mahdollista laittaa jonkinsortin ´ -merkki tai pari, jolloin vokaalin ääntämisasu muuttuu. Myös kaksoisvokaalit tehdään vastaavilla merkeillä, kahta samaa vokaalia ei peräjälkeen esiinny. Tosin aakkoset jos oppii, auttaa se jo paljon, sillä suomen tapaan unkari on foneettinen kieli, eli sanat lausutaan täsmälleen kuten ne kirjoitetaan.
Se kielestä tällä erää. Viime viikonloppuna kampuksella vietettiin Rocktóberfest -nimellä kulkevia, joka syksyisiä festarintapaisia. Festarialueena toimi kampuksen kaikki kolme yökerhoa, kanttiini sekä kanttiinirakennuksen eteen pystytetty iso teltta. Itselleni nimi Rocktóberfest toi mieleen tietysti rockin ja octoberfestit, eli hyvää musiikkia ja ehkä vielä parempaa olutta. No totuus oli hieman toisenlainen, oluita ei ollut tarjolla sen kummemmin kuin normaalistikaan, mikä tosin täällä tarkoittaa silti suhtkoht hyvää, noin kymmenen eri merkin valikoimaa. Kaikilla yökerhoilla soi Unkarille tyypillinen tekno, joka käsittää pelkästään bassolinjan. Se on pitkän päälle rasittavaa, koska käytännössä mitään oikeita biisejä, tai edes kelvollista konemusiikkia ei kuulu, vaan pelkästään basso. Tosin paikalliset tuntuvat siitä silti nauttivan. Teltassa oli sentään tarjolla livemusiikkia laidasta laitaan, reggaesta unkarilaiseen undergroundpunkkiin. Se oli hämmentävää..
Käytiin eilen naapurin kanssa uimassa kampuksen lähellä sijaitsevassa uimahallissa. Kyllä, jopa meikäläisen kaltainen epäurheilija kaipaa jotakin vastapainoa luennoille ja tietokoneella istumiselle! Halli oli positiivinen yllätys. Rakennus on miltei uusi, lipun (elektroninen ranneke) ostaminen oli helppoa, pukuhuoneet toimivat samaan tapaan kuin suomessakin, paitsi että pukukaapit aukeavat elektronisella rannekkella, avaimia ei tarvita. Allasosasto oli iso ja siisti, allas on olympiamitoissa, eli pituutta 50 m. Saunaa ei suihkujen yhteydessä valitettavasti ollut, ja tämä olikin oikeastaan ainut miinus. Täällä saunaa ei pidetä samalla tavalla itsestään selvyytenä kuin Suomessa, vaan täällä se menee ennemmin jonkilaisesta terveyshoidosta.. Ilmeisesti uimahallin kuntosalin yhteydessä olisi saunakin. Niin, ja uimahallissa on myös uimalakkipakko!
Tänään ja huomenna suurin osa luennoista on peruttu, koska yliopiston lähes kaikki rakennukset ovat vahvasti remontissa, ja niistä joudutaan ilmeisesti katkaisemaan lämmitys pariksi päiväksi. Perinteiseen unkarilaiseen tyyliin tarkkaa tietoa siitä, että mitkä luennot missä rakennuksissa on peruttu ei tietenkään ole saatavilla. Ensi viikonloppuna on ohjelmassa paikallisen Esn-osaston järkkäämä reissu Egeriin, joka on Unkarin kolmanneksi suurin kaupunki (Budapestin ja Miskolcin jälkeen) ja toinen maan merkittävistä viinialueista. Luvassa onkin paitsi kaupunkiin tutustumista, myös opastettu kierros viinikellariin, jossa eri viinien maistelua sekä päivällinen. Paluumatkalla pitäisi vielä olla pysähdys roomalaishenkisessä kylpylässä. Kuulostaa lupaavalta!
maanantai 4. lokakuuta 2010
Jo reilu kuukausi takana!
Edellisestä päivityksestä on näköjään ehtinyt vierähtää jo tovi, joten yritän tässä tehdä lyhyesti selkoa parin viimeviikon kuulumisista. On muuten hämmentävää, miten nopeasti aika rientää. Miltei mahdoton uskoa, että jo reilu kuukausi on kulunut siitä, kun ihmettelin Helsinki-Vantaalla että mihinkähän sitä tuli lähdettyä.. ja samalla mistä tuli lähdettyä.
Arkipäivät Miskolcissa menee aika pitkälti samalla kaavalla: Koska itselläni on viikkotunteja verraten vähän, aamupäivisin on yleensä aikaa nukkua hieman pidempään, lueskella uutiset ja hörppiä tee (kunnollista kahvia on hyvin hankala saada, eikä meillä senpuoleen ole kahvinkeitintäkään) sekä katsella hieman kouluhommia päivää varten. Päivällä tai iltapäivällä on yleensä luento tai pari, joita ennen olen tavannut käydä syömässä yliopiston kanttiinissa. Suurin osa vaihtareista on lopettanut siellä aterioimisen, koska safka on kuulemma pahaa. Mielestäni se on kuitenkin iha ok, kunhan katsoo hieman mitä valitsee. Valinnan varaa on yleensä yllättävän hyvin. Hintatasoltaan kanttiini ei ole edullisimmasta päästä, perus lounas limpparin kera maksaa reilut kolme euroa, ruokalajista riippuen.
Illat menee koneella istuessa, leffoja katsellessa naapurin saksalaisten kera tai mahdollisesti kampuksen lähellä sijaitsevassa Irlantilaishenkisessä Murphys -pubissa. Epäilemättä lähitulevaisuudessa myös opiskelu alkaa ottaa enemmän aikaa, sillä harjoitustöitä on tehtävänä useampi, eikä mikään niistä vaikuta täysin läpihuutojutulta. No, aika näyttää. Keli Miskolcissa on selkeästi ottanut jo käännöksen syksyynpäin, eikä päivän ylin lämpötila edes aurinkoisina päivinä nouse juuri viidentoista paremmalle puolelle. Yöllä saatetaan käydä viiden asteen tuntumassa.
Toissa viikonloppuna olin jälleen Budapestissa, tällä kertaa perhettäni tapaamassa. Vietimme kaksi yötä hotellissa Oopperatalon kulmilla ja päivät nähtävyyksiä ja kaupunkia ihmetellen. Täytyy sanoa että tämänkertaisesta Budapestin reissusta jäi jonkinverran parempi maku vielä suuhun kuin edellisestä.. Ja nähtävästi mitä ostosmahdollisuuksiin tulee, kaupunki tarjoaa miltei kaikkea, mitä toivoa saattaa.
Viimeviikko meni samoissa merkeissä oikeastaan kuin edellinenkin, eikä viikonlopullekaan ollut ennalta tiedossa mitään ohjelmaa. Lauantai menikin lähinnä perjantaista palautuessa, mutta sunnuntaina suuntasimme pienellä porukalla läheiseen Lillafüredin kylään, joka on nykyisin osa Miskolcia. Luonnonkaunis paikka, jonka kruunaa keskellä kylää sijaitseva sangen näyttävä Linna-hotelli. Kuvia en ole vielä nettiin saanut, Saunalahden kuvapalvelussa on jotakin pientä fibaa tällä hetkellä, mutta jos onnistun kuvat nettiin hankkimaan, lisään linkin myös tänne. Itse Lillafüredista löytyy lisätietoa täältä.
Edit: Kyllästyin Saunalahteen ja siirsin kuvani muualle. Eli kuvia Lillafüredista löytyy täältä!
Viikonpäästä maanantaina olisi tiedossa myös ensimmäinen välikoe, nimittäin Unkarin kielestä. Meikäläisen osaamistasolla odotukset eivät ole korkealla..
Arkipäivät Miskolcissa menee aika pitkälti samalla kaavalla: Koska itselläni on viikkotunteja verraten vähän, aamupäivisin on yleensä aikaa nukkua hieman pidempään, lueskella uutiset ja hörppiä tee (kunnollista kahvia on hyvin hankala saada, eikä meillä senpuoleen ole kahvinkeitintäkään) sekä katsella hieman kouluhommia päivää varten. Päivällä tai iltapäivällä on yleensä luento tai pari, joita ennen olen tavannut käydä syömässä yliopiston kanttiinissa. Suurin osa vaihtareista on lopettanut siellä aterioimisen, koska safka on kuulemma pahaa. Mielestäni se on kuitenkin iha ok, kunhan katsoo hieman mitä valitsee. Valinnan varaa on yleensä yllättävän hyvin. Hintatasoltaan kanttiini ei ole edullisimmasta päästä, perus lounas limpparin kera maksaa reilut kolme euroa, ruokalajista riippuen.
Illat menee koneella istuessa, leffoja katsellessa naapurin saksalaisten kera tai mahdollisesti kampuksen lähellä sijaitsevassa Irlantilaishenkisessä Murphys -pubissa. Epäilemättä lähitulevaisuudessa myös opiskelu alkaa ottaa enemmän aikaa, sillä harjoitustöitä on tehtävänä useampi, eikä mikään niistä vaikuta täysin läpihuutojutulta. No, aika näyttää. Keli Miskolcissa on selkeästi ottanut jo käännöksen syksyynpäin, eikä päivän ylin lämpötila edes aurinkoisina päivinä nouse juuri viidentoista paremmalle puolelle. Yöllä saatetaan käydä viiden asteen tuntumassa.
Toissa viikonloppuna olin jälleen Budapestissa, tällä kertaa perhettäni tapaamassa. Vietimme kaksi yötä hotellissa Oopperatalon kulmilla ja päivät nähtävyyksiä ja kaupunkia ihmetellen. Täytyy sanoa että tämänkertaisesta Budapestin reissusta jäi jonkinverran parempi maku vielä suuhun kuin edellisestä.. Ja nähtävästi mitä ostosmahdollisuuksiin tulee, kaupunki tarjoaa miltei kaikkea, mitä toivoa saattaa.
Viimeviikko meni samoissa merkeissä oikeastaan kuin edellinenkin, eikä viikonlopullekaan ollut ennalta tiedossa mitään ohjelmaa. Lauantai menikin lähinnä perjantaista palautuessa, mutta sunnuntaina suuntasimme pienellä porukalla läheiseen Lillafüredin kylään, joka on nykyisin osa Miskolcia. Luonnonkaunis paikka, jonka kruunaa keskellä kylää sijaitseva sangen näyttävä Linna-hotelli. Kuvia en ole vielä nettiin saanut, Saunalahden kuvapalvelussa on jotakin pientä fibaa tällä hetkellä, mutta jos onnistun kuvat nettiin hankkimaan, lisään linkin myös tänne. Itse Lillafüredista löytyy lisätietoa täältä.
Edit: Kyllästyin Saunalahteen ja siirsin kuvani muualle. Eli kuvia Lillafüredista löytyy täältä!
Viikonpäästä maanantaina olisi tiedossa myös ensimmäinen välikoe, nimittäin Unkarin kielestä. Meikäläisen osaamistasolla odotukset eivät ole korkealla..
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)