Heipähei. Lauantaina käytiin vaihtariporukalla luokkaretkellä Egerissä. Reissu alkoi lupaavasti, ensimmäiset palinkat tarjoiltiin bussissa noin aamuyhdeksältä. Bussimatka Miskolcista Egeriin kesti noin tunnin ja oli sangen miellyttävä, bussin ollessa uudehko ja siisti, ja hyvää englantia puhuvan opiskelijaoppaan kertoillessa Egerin kaupungista ja sen historiasta. Kaupunkiin päästyämme tutkailimme porukalla nähtävyyksiä, kuten kirkkoja ja patsaita muutaman tovin, jonka jälkeen oli pari tuntia vapaa-aikaa. Päätimme käyttää tämän ajan ateriointiin, ja kelin ollessa vielä kohtuullisen asiallinen, aterioimme ulkosalla perinteisen lounaan alkukeittoineen ja porsaanleikkeineen. Ruoan valmistus ja tarjoilu hoidettiin unkarilaisella tehokkuudella, joten lähes koko kaksituntinen vierähtikin lounaan merkeissä. Tämän jälkeen jatkoimme Egerin linnaan, joka on ilmeisesti peräisin 1400-luvulta. Linnassa oli myös lyhyehkö, opastettu ja simultaanitulkattu kierros. Linnasta jatkoimme edelleen bussilla viinikellarialueelle, jossa tutustuimme yhteen kellareista, viininvalmistusprosessiin sekä tietenkin itse viineihin. Maistelussa oli kuusi erilaista viiniä, roseeta, punaista sekä valkoista. Maistelun lomassa tarjoiltiin myös päivällinen, perinteistä gulassia. Kellarilta saattoi myös ostaa viiniä, itse hankin muutaman pullon kotosuomeen vietäväksi.
Kellarilta jatkoimme matkaa lähistöllä sijaitsevalle kylpylälle, joka osoittautui myös mainioksi paikaksi. Suomalaisen silmissä ihmetystä herätti taas pukuhuonehässäkkä, tälläkin kertaa kaapit sijaitsivat miehille ja naisille yhteisissä huoneissa, ja lukittavat vaatteidenvaihtokopit saman huoneen keskellä. Avaimia kaappeihin ei ollut laisinkaan, vaan saatuasi tavarat kaappiin, piti siitä sanoa pukuhuoneenhoitajalle, joka lukitsi kaapin. Kun kaapista tarvisi jotakin, piti kaapin numero sanoa hoitajalle, joka taas tuli ja avasi kaapin. Mielestäni tähän liittyy muutama ongelma, kuten oman kaapin numeron muistamisen vaikeus sekä selkeä väärinkäytön mahdollisuus, sillä mikään ei estä sanomasta hoitajalle mitä tahansa numeroa, ja varastamasta kaapin koko sisältöä. No, maassa maan tavalla jälleen. Altaita oli yhteensä 5, ja ne kaikki sijaitsivat ulkona. Kylmimmässä altaassa vesi oli ehkä 28 asteista, kuumimmassa ehkä 60, muissa siltä väliltä. Ilman ollessa illalla ehkä kuusiasteista, oli kuumassa vedessä rötvääminen melko luksusta. Kylpylän kioskista sai myös halpaa olutta, jota saattoi nautiskella altaassa. Poistulomatkalla bussissa jatkoimme saksalaisten kanssa viinimaistelua, tälläkertaa tosin kahden litran muovipullosta.
Kuvia Egerin reissulta löytyy täältä.
Jossakin kohtaa lauantain reissua matkaan oli tarttunut myös jonkinsortin vatsapöpö, ja sunnuntai, maanantai sekä tiistai menikin lepäämisen ja wc-paperin kerskakulutuksen merkeissä. Sama pöpö oli osunut tosiaan myös saksalaisten vessakämppisten mukaan, joten saniteettitiloissa oli toisinaan jopa ruuhkaa. Buranan ja Imodiumin voimalla siitäkin jokatapauksessa selvittiin. Sairastessa oli aikaa funtsia myös opintoja.
Eli, vihdoin ja viimein kaikki kurssit on nyt sitten vähintäänkin alkaneet. Itseasiassa tänään oli kurssista Intercultural Aspects jo viimeinen luento, huomenna on viimeinen luento kurssista Critical Thinking. Tästä huolimatta havaitsin, että viimeisen vaihtokuukauden aikana joutuu hommia paiskimaan hieman eritahtiin kuin kahden ensimmäisen. Alla listaa siitä, missä mennään, noin opiskelun suhteen (lähinnä itseäni ja niitä varten, jotka lukevat blogia jälleen sillä silmällä, että harkinassa olisi lähteä tänne vaihtoon)
- Intercultural Aspects - loppui tällä viikolla, lopuksi tehtävänä vielä lyhyt essee
- Critical Thinking - viimeinen luento huomenna
- Non-traditional Machining Methods - Harjoitustyön materiaalit kasassa ja hyväksytetty professorilla, enää PowerPoint -esityksen teko ja esittely professorille
- Environmentally Friendly Manufacturing Methods - Etsittävä lähdetietoa liittyen kuivatyöstöön sekä sen ympäristövaikutuksiin
- Heat Treatment - Opiskeltava kymmenen luennon verran verkkomateriaalia, jonka jälkeen koe.
Edellä mainittujen lisäksi pyörii toki viikottain unkarin ja englannin kielikurssit, Fundamentals of Production Information Engineering sekä Design of Material Flow Systems. Eli hommaa on aika helv*tisti. Vaan eikai siinä muu auta ku kääriä hihat. Onneksi viikonpäästä on ohjelmassa paluu Suomeen puoleksitoista viikoksi. Ikävä on ollut luonnollisesti paitsi tyttöystävää, perhettä ja kavereita, myös vettä, joka ei maistu miltään ja jota voi juoda hanasta sekä sitä, että joka paikassa voi asioida puhumalla, ei pelkästään elekielellä. Vaikka mainittakoon, että erittäin hyvin olen täällä Unkarissa kyllä viihtynyt, paremmin kuin uskalsin alunperin edes odottaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti