maanantai 13. joulukuuta 2010

Viszontlatasra!

Tervehdys. Ajattelin viimeisen Miskolcin illan ratoksi vielä kirjoitella blogia. Viime perjantaina kävin hakemassa Erasmuskoordinaattorilta lopulliset paperit, eli Transcript of Records ja Letter of Confirmation. Kävellessäni perjantaina yliopistolta takaisin kämpille, yliopiston vararehtori soitti ja sanoi saaneensa numeroni eräältä toiselta Erasmusopiskelijalta. Vararehtori oli nimetty Suomen kunniakonsuliksi Miskolcissa, ja Suomen Unkarin suurlähettiläs Jari Vilén oli tulossa vihkimään kunniakonsulaatin. Vararehtori halusi ystävällisesti myös kutsua meikäläisen juhlistamaan kunniakonsulaatin vihkiäisiä seuraavana maanantaina. Koska jätän Miskolcin vasta tiistaina, lupasin ilman muuta olla paikalla.

Torstaina vietettiin jäähyväisjuhlan kaltaista, ESN Miskolcin järjestämää Hungarian Cultural Eveningiä. Tilaisuus oli suhtkoht lähellä yliopistoa, jonkinlaisessa juhlatalossa. Kyseessä oli siisti kivitalo, tilana toimi talon juhlasali, johon oli katettu pitkät pöydät. Ohjelma koostui klassisesta musiikista, pienestä esityksestä syksyn varrella koottuja valokuvia sekä tietty syömisestä ja juomisesta. Eikä tarjoiluissa ollut valittamista. Perjantaina naapurin saksalaiset suuntasivat takaisin Saksaan. Viikonloppu vierähti pakkaillessa ja viimeisiä iltoja istuessa vielä paikalla olevien vaihtareiden kera.

Tänään koitin aamulla jo luovuttaa huoneen siten, että tiistaiaamuna ei tarvitsisi kuin lyödä avainkortti respan tiskiin ja jatkaa matkaa juna-asemalle. Se ei tietenkään käynyt päinsä. Kyselin että milloinkas huoneen luovutus sitten olisi mahdollista, kuulemma vasta aamulla. Sanoin että lähden hieman viiden jälkeen. Vastaukseksi sain että aamulla se ei onnistu. Onneksi onnistui iltapäivällä.. Ennen huoneen tarkistusta vetäisin vielä puvun niskaan ja suunnistin kunniakonsulaatin vihkijäisiin. Tilaisuus oli asiallinen ja tuore kunniakonsuli vaikutti todella mukavalta. Samalla tarjoutui mahdollisuus jutustella hieman itsensä suurlähettilään sekä muutaman muun konsulin kanssa. Oli kiva puhua suomea kasvotusten ensimmäistä kertaa miltei puoleentoista kuukauteen..

Ja tosiaan, tilaisuuden jälkeen palasin kämpille ja pakkasin loput kamikset, sekä sain viimein asuntolan edustajan tarkastamaan huoneen. Eli sekin homma on nyt hoidossa. Aamulla pitäisi kammeta kello 06.28 Intercityyn kohti Budapestia.

Kuten ehkä olen jo aikaisemmin maininnut, oli vaihto-opiskelusyksy aivan uskomaton kokemus. Vaikkei yliopistolla mahottomasti tullut uutta opittua, niin muuten eläminen vieraassa maassa ja monikulttuurisessa yhteisössä opettaa paljon. Ja sitä huomaa, että tulee toimeen. Sekä ympäristön, että ihmisten kanssa. Suosittelen lämpimästi vaihtoonlähtöä, eikä sen kohdemaan suhteen kannata olla niin kovin nirso. Väitän, ettei vaihto-opiskelukokemuksella ole juurikaan tekemistä vaihdon kohteen kanssa. Ja jos luet tätä juuri kohdemaahan saavuttuasi, usko pois, aika menee käsittämättömän nopeasti. Se ei siltä tunnu siinä vaiheessa kun on juuri saanut läppärin purettua laukusta, eikä kaupungista, yliopistosta tai ihmisistä tiedä mitään. Mutta ennen kuin huomaatkaan, olet kirjoittelemassa viimeisiä rivejä vaihtopäiväkirjaasi.

Ajattelin vielä lopuksi sanoa sanasen kulttuurishokista. Koska tosiaan, kun saavuin Unkariin, en tuntenut ketään enkä ymmärtänyt kielestä sanaakaan, eikä kukaan Miskolcissa tuntunut ymmärtävän englantia, olin hämmentynyt. Lisäksi Unkari osoittautui melkolailla erilaiseksi maaksi kuin mitä ennakkoon kuvittelin. Koitin lueskella netistä tietoa kulttuurishokista, mutta en kyllä koe sellaista varsinaisesti kokeneeni. Jos maa, jossa et koskaan ole käynyt onkin erilainen kuin mitä ennakkoon odotit, tai kieltä, jota et ole koskaan opiskellut tai edes kuullut, ei ymmärrä, ei mielestäni voida puhua shokista. Tottakai uusi paikka vaatii aikaa ennenkuin siihen tottuu ja uudet sosiaaliset ympyrät tarvitsevat aikaa muodostuakseen, muttei tämänkään pitäisi olla shokeeraava fakta. Neljän kuukauden jälkeen näen Unkarissa olevan puolia, jotka ärsyttävät, mutta myös puolia joita jään varmasti kaipaamaan. Kuten jokaisessa maassa. Se on tosin huomionarvoista, että maasta saa aivan erilaisen käsityksen riippuen siitä, onko siellä vain käymässä (vaikka olisi pidempikin visiitti, vaikkapa 2 viikkoa) vai asuuko siellä tovin. Asuessa saattaa tuntua, että negatiiviset piirteet korostuvat. Positiivinen ajattelu auttaa.

Pahoittelen että viimeiset kaksi kappaletta ovat sisällöltään melko jäsentelemättömiä, pointti niistä toivottavasti silti selviää!

Loppukaneettina, ei muuta kuin vaihtohakemus vetämään, sillä matkailu avartaa! Jos on kysyttäviä liittyen vaikkapa vaihto-opiskeluun Unkarissa, kommenttia tai sähköpostia tulemaan. Myös LTY:llä saa hihasta nykiä.

Miskolc vaikenee.

torstai 9. joulukuuta 2010

Kouluhommat pulkassa

Heipähei. Kouluhommat on pulkassa. Kaikki harjoitustyöt on tehty, seminaarit esitetty ja palaverit pidetty. Nimet ja arvosanat on papereissa. Fiilis on sen suhteen sangen hyvä. Opintopisteitä kertyi loppupeleissä 34, johon olen todella tyytyväinen. Kurssien vaatimustaso ei vastaa vaatimustasoa LTY:llä, johtuen luultavasti yliopistosta sekä siitä tosiasiasta, että kyseessä oli Erasmusopiskelijoille tarkoitetut kurssit. Seuraavassa koitan valaista lyhyesti kunkin käymäni kurssin sisältöä:

Hungarian For Foreingners (4 ECTS-opintopistettä) - Unkarin kielikurssi, kaksi kertaa neljä tuntia viikossa luentoja. Kurssimateriaalina kirja, joka löytyy yliopiston kirjakaupasta. Opettajana vanha, herttainen ja mukava rouva, joka puhuu unkarin lisäksi kai kuutta muuta kieltä. Myös käytännössä täydellistä englantia. Arvosteluperusteina läsnäolo, tunnilla osallistuminen sekä kaksi helpohkoa välikoetta.

Advanced English (2 ECTS) - Englannin kielikurssi, yksi kahden tunnin luento viikossa. Luennoitsijana Yhdysvalloista kotoisin oleva erittäin mukava ja ystävällinen rouvashenkilö. Suomalaisesta näkökulmasta kurssi ei todellakaan ole 'advanced', mutta ilmeisesti monessa Itä-Euroopan maassa englannin taito on senverran heikompi, että lopulta meitä oli tällä kurssilla ainoastaan 7, itseni lisäksi espanjalainen kämppis, yksi saksalainen, sekä kaks tsekkiä ja kaksi bulgarialaista, jotka kaikki opiskelivat pääaineenaan liiketalousenglantia. Muut vaihtoivat helpompiin engannin kursseihin. Arvosteluperusteena läsnäolot, viikottaiset kotitehtävät, osallistuminen tunnilla sekä kurssin lopussa tehty lyhyehkö projektityö vapaavalintaisesta aineesta.

Critical Thinking (5 ECTS) - Olisiko tämä nyt sitten filosofiaa vai mitä lie, kaksi tuntia viikossa viiden viikon ajan, käsiteltiin englanniksi erilaisia argumentteja, niiden analysointia ja niiden takaa löytyviä merkityksiä, sekä sanavalintojen merkitystä viestinnässä. Luennoitsijana erittäin mukava ja ilmeisen fiksu vieraileva englantilaisprofessori. Siis suorastaan stereotyyppisen englantilainen.. Arvosteluperusteena läsnäolot sekä kurssin lopuksi kirjoitettava noin viisisivuinen essee.

Intercultural Perspectives (5 ECTS) - Käsiteltiin erilaisia ilmiöitä erilaisissa kulttuureissa, esimerkiksi individualsimia Yhdysvalloissa, maahanmuuttoa Britanniassa, tuomioita Islamilaisissa kulttuureissa jne. Kaksi tuntia viikossa viiden viikon ajan. Luennoitsijana sama professori kuin kurssilla Critical Thinking. Erittäin hyvä kurssi, suosittelen lämpimästi. Arvosteluperusteina läsnäolot sekä kurssin lopuksi kirjoitettava noin viisisivuinen essee.

Design of Material Flow Systems (3 ECTS) - Käsiteltiin yrityksen sisäistä ja ulkoista logistiikkaa, logistiikan järjestelyjä, erilaisia teknisiä apuvälineitä ja laitteita, kannattavuustaulukoita ynnä muuta sensellaista. Kurssimateriaalina luennoitsijan itsensä laatimat Powerpointit, joita käytiin sitten yhdessä läpi palavereissa parin viikon välein. Helpoin Miskolcissa käymistäni kursseista. Kurssille osallistui lisäkseni kolme saksalaista Erasmus-opiskelijaa.

Fundamentals of Production Information Engineering (5 ECTS) - Käytiin läpi perusteet tuotantoketjuun liittyvästä informaatiovirrasta sekä tuotannon järjestämisestä. Kolme tuntia kerran viikossa koko lukukauden ajan. Luennoitsijana vanhempi herrasmies, ilmeisesti informatiikan osaston johtaja. Jokaisen luennon puolivälissä tämän professorin avustaja tarjoili meille teetä, sangen hyvää sellaista. Sisältöä kurssilla oli paljon, joskin osa tiedosta oli mielestäni vanhentunutta, liittyen esimerkiksi varastointiin ja tuotantokoneiden käyttöasteisiin. Arvosteluperusteena läsnäolo ja osallistuminen tapaamisissa. Osallistujina itseni lisäksi naapurin saksalaiset.

Heat Treatment (4 ECTS) - Perusteet metallurgiasta ja metalliseosten mikrorakenteista sekä mikrorakenteen vaikutuksesta metallin ominaisuuksiin. Lisäksi erilaiset käytössä olevat lämpökäsittelyt, mihin niillä pyritään ja mitä niillä voidaan saavuttaa. Lämpökäsittelyissä käytettävät laitteistot ja tekniikat. Omaehtoista opiskelemista verkkomateriaalin ja yhden kirjan avulla, sekä tapaamiset professorin kanssa, jossa keskusteltiin mahdollisista epäselvyyksistä. Luennoitsijana mukava rouvashenkilö, joka on ilmeisen pätevä lämpökäsittelyn saralla. Hyvä kurssi, tuli oikeasti opittua yhtä jos toista uutta. Suosittelen lämpimästi. Arvosteluperusteena annetun materiaalinen osaaminen tapaamisissa. Olin ainut osallistuja kurssilla.

Non-traditional Machining Methods (3 ECTS) - Perinteisistä poikkeavat koneistusmenetelmät, kuten vesileikkaus, kemiallinen- ja sähkökemiallinen koneistus, plasma, ionisuihku ja laserleikkaus. Luennoitsija antoi itseopiskeltavaksi kymmenen menetelmää, josta piti lopuksi valita viisi ja laatia menetelmistä seminaarityö turvautuen erilaisiin itse etsittäviin lähteisiin. Arvosteluperusteena tuo seminaarityö. Kurssille osallistui lisäkseni japanilainen vaihto-opiskelija, mutta luennoivan professorin mukaan japanilaisen noin kahteen kymmeneen sanaan rajoittuva englannin kielitaito esti hänen lopullisen osallistumisensa kurssille. Luennoitsija itse oli sangen mukavan ja pätevän oloinen kaveri.

Environmentally Friendly Manufacturing (3 ECTS) - Käytiin läpi teollisen kappaletavaratuotannon vaikutuksia ympäristöön. Pääpainopisteenä oli kuivatyöstö. Kahden tunnin luento noin kerran kahdessa viikossa, sekä seminaarityö kurssin aiheista itse etsittyyn lähdemateriaaliin pohjautuen. Professorina jokseenkin erikoinen herra, piti hyviä ja asiasisältöisiä luentoja, mutta luentojen jälkeen kertoili melko levottomia tarinoita henkiparantamisesta ja sensellaisesta.. tuntui uskovan moneen melko yliluonnollisen kuuloiseen juttuun, joka on mielestäni hieman erikoinen ominaisuus tiedemiehellä.. Myös tälle kurssille osallistui lisäkseni sama japanilainen vaihtari, mutta tämä professori tuntui tulevan hänen kanssaan juttuun hyvin. Tosin seminaarin laatimiseen tämän japanilaisen kielitaito ei riittänyt.. Arvosteluperusteina läsnäolo ja seminaarityö.

Saamistani arvosanoista senverran, että unkarin kielikurssista ja Critical Thinking -kurssista nelonen, kaikista muista vitonen. Tyytyväinen voi olla opintomenestykseen siis myös tältä osin.

Mitä vaihtoon liittyviin paperitöihin vaihdon loppuessa tulee, niin paperiin nimeltä "Transcript of records" täytyy hankkia jokaiselta opettajalta arvosana ja allekirjoitus ja toimittaa paperi paikalliseen international officeen. Tämän paperin ohella tulee toimittaa 'Letter of Confirmation' tms, johon paikallinen Erasmuskoordinaattori merkitsee läsnäoloaikasi yliopistolla ja lyö allekirjoituksen ja leiman. Nämä paperit tarvitaan Erasmusapurahaa varten. Kävin heivaamassa paperit toimistolle eilen, ja käyn huomenna koukkaamassa ne allekirjoituksin ja leimoin varustettuna takaisin. Kai. Paikallinen koordinaattori ei ole kovinkaan kiinnostunut meidän asioistamme täällä, ja tuntuu hoitavan hommaansa melko vasemmalla kädellä.

Oltiin eilen keskustassa pubissa nimeltä Cortez, jossa järjestetään viikottain paikallisen British Clubin kokoontuminen. Kyseessä on siis Miskolcissa asuvista ulkomaalaisista koostuva joukko, joka kokoontuu viikottain jutustelemaan, yleensä englanniksi sillä osallistujia on useammasta eri maasta, ja paikallisen väestön kanssa ei jutusteleminen yleensä onnistu kuin unkariksi. Nämä British Clubin tapaamiset ovat sangen mukavia, ja Cortez on erittäin viihtyisä ympäristö. Lähdettiin viimeisellä bussilla vähän puolen yön jälkeen takaisin yliopistolle päin. Yleensä bussimatkat Miskolcissa ovat sujuneet ongelmitta, joten ilmeisesti tänään kaupunki halusi vielä näyttää sen toisenkin puolen. Noin puolen kilometrin matkan jälkeen joku juoppo päätti haluta ulos bussista ja yritti avata ovia voimalla vauhdissa. Kuski pysäytti ja päästi juopon ulos.

Kilometriä myöhemmin muutama nuorempi, paikallinen jannu alkoi pitää bussissa melkoista elämää, ja ilmeisesti haastamaan riitaa kuljettajan kanssa. Kuljettajalta sitten paloikin pinna, hän pysäytti bussin tien laitaan ja tuli ulos kopistaan tappelemaan tämän huutelijan kanssa. Tappelun tuoksinassa, ennenkuin tämän nuoren jannun kaverit ehtivät rauhoittaa tilannetta, kuljettajan kopin ovi paiskautui kiinni ja lukkoon, ja kuljettajan avaimet olivat toki sisällä kopissa. Bussin oviakaan ei siis saatu auki, koska kuski ei päässyt takaisin paikalleen. Poliisi saapui nopeasti ja avasi ovet, sekä antoi nuorelle häirikölle oikeen isän kädestä. Ja ehkä myös isoisän. Suomessa olisi poliisi moisesta käytöksestä syyteessä ennenkuin ehtii kissalanpoikaa sanoa. Odoteltiin ehkä puoli tuntia bussissa ja sen ulkopuolella, kun poliisi koitti selvittää tilannetta tutuksi tulleella unkarilaisella tehokkuudella. Jossakin vaiheessa mukanamme ollut unkarilainen tuutori sanoi, että nyt olisi hyvä aika liueta paikalta, koska kukaan ei meitä varsinaisesti ole vielä kieltänyt lähtemästä, ja tässä tulee muuten menemään koko yö. Lisäksi koska kaikilla meillä ei ollut henkilöllisyystodistuksia mukana eikä kukaan poliiseista varmasti puhu englantia, olisimme luultavasti ongelmissa muutenkin. Joten hipsimme tiehemme jalkaisin ja vähin äänin. Siinä vaiheessa bussin luona oli viisi poliisiautoa ja ambulanssi. Ja kyseessä oli siis yksi huuteleva teinipoika..

Saksalaisista vaihtarikavereistani Stephan lähti tänään iltapäivällä ajelemaan kohti Saksaa, ja naapurin Max ja Sebastian lähtevät huomenaamulla. Eilen vasta oikestaan todella heräsin siihen, että tämä alkaa olla tässä. Enää ei voi extemporee hipsiä vessan kautta naapuriin, laittaa pizzatilausta vetämään hintaan 2,5e / pizza ja ladata kolmea leffaa mediasoittimen playlistiin. Tänään on ESN:n järjestämä jäähyväistilaisuus, Hungarian Culture Evening, ja sen jälkeen viikonlopun aikana pitäisi kai koittaa vielä pestä koneellinen pyykkiä, siivoilla kämppä ja suunnitella kamojen pakkaamista. Maanantaina tuutorini tulee jeesaamaan huoneen luovutukseen liittyvien papereiden kanssa, sillä siitä on tulossa satavarmasti vielä oppikirjamainen näyte Unkarille niin tyypillisestä säätämisestä..

Tulipa pitkä tilitys. Vaikka nyt fiilis onkin hieman haikea, niin mielellään sitä jo Suomeen tulee takaisin tyttöystävän, kavereiden ja perheen tykö, joulun viettoon ja aloittamaan diplomityöpaikan metsästyksen!

Liitän loppuun vielä tänään ottamamme ryhmäkuvan yhteisen vessan yhdistämästä koalitiostamme (Käytännössä kaikki vaihdon aikana ottamani julkaisukelpoiset valokuvat löytyvät täältä):


Oikealta: Rodrigue, Maximilian, Sebastian ja allekirjoittanut.Taustalla Berliinin muuri?

tiistai 30. marraskuuta 2010

Plussia ja miinuksia

Iltapäivää. Ajattelin pitää pienen tauon unkarin välikokeeseen lukemisesta, ympäristöystävällisen valmistuksen raportin tekemisestä sekä erikoisten työstömenetelmien powerpointtien kasaamisesta ja kirjoitella blogia. Ainiin ja metallurgiaakin pitäis ehtii lukee viel torstaiks.. Eli koska ensiviikko on tosiaan meikäläisen viimeinen viikko Miskolcissa ja opiskeluhommat ovat edelleen sen verran levällään ettei niistä kannata vielä kirjoitella, ajattelin listailla hieman asioita joita uskon jääväni kaipaamaan vaihtoajan jälkeen, ja toisaalta myös asioita joita luultavasti ei tule ikävä.

Aloitetaan kämppiksestä, jota varmasti kyllä Suomeen palattuani tulee muisteltua, mutta joka välillä myös osaa aiheuttaa hitusen harmaita hiuksia. Rodrigue on siis espanjalainen 25 vuotias lentokonetekniikan opiskelija. Erittäin huumorintajuinen ja mukava kaveri, jonka englanninkielen taito on todella hyvä, joten kommunikaation suhteenkaan meillä ei ole ollut ongelmia. Yhdistävänä tekijänä on toiminut myös tapa viettää epänormaalin paljon aikaa tietokoneella. Toisaalta kämppis muutti Unkariin suoraan vanhempiensa luota, eikä siis aikasemmin ole asunut omillaan. Tämä näkyy etenkin siinä, että omien jälkien korjaaminen oikeastaan jokapaikassa jää tekemättä, keittiö siivoamatta ja tiskit tiskaamatta. Ennenkuin asioista mainitsee. Silloin tiskit luultavasti hoituvat, mutta seuraavan kokkausrupeaman jälkeen jäävät taas lavuaariin. Onneksi meillä on sangen vähän astioita. Kämppis myös ilmeisesti kuvittelee, että äiti ostaa edelleen kaikki normaalissa taloudenpidossa tarvittavat hyödykkeet, kuten rätit, roskapussit, vessapaperit, talouspaperit ynnä muut. Onneksi ne ovat tässä maassa käytännössä ilmaisia. Jännittää mitä tapahtuu, kun meikä nostaa kytkintä ja kämppis jää kevääksi omilleen. Pärjääköhän se? Myöskään meidän vuorokausirytmit eivät aivan satu kohdalleen, joka ei tosin mahdottomasti haittaa. Nykyään kämppis on rytmissä, jossa nukkumaan käydään neljän ja viiden välillä aamulla, herätään yhdeltätoista, käydään takaisin nukkumaan kahdelta ja herätään neljältä. Kukin tavallaan.

Muita asioita, joita epäilemättä jään kaipaamaan, ovat:
+ Hintataso. Lähes kaikki on naurettavan halpaa. Etenkin ruoka ja juoma, sekä kaupoissa että ravintoloissa ja baareissa.
+ Kaupat ja pikaruokakulttuuri. Ruoan suhteen Suomi on kehitysmaa. Jopa täällä itäblokissa jokaisessa ruokakaupassa on juustotiski, lihatiski sekä kalatiski, isoimmissa kaupoissa myös akvaario josta saa varmasti tuoretta fisua. Pikaruoasta tarjolla on mäkkärin, pizzan ja gyroksen lisäksi myös kiinalaista ja japnilaista evästä, todella asiallisilla hinnoilla.
+ Vaihtokaverit. Toki täällä tapaamia uusia kavereita varmasti muistelee lämmöllä vielä kotonakin. Kämppiksen lisäksi etenkin saksalaisia vaihtarikavereita. Lisäksi joka viikkoiset, eri maalaisten vaihtareiden järjestämät illalliset ovat olleet todella hauskoja tapahtumia.
+ Syksyn kelit. Sääolot ovat syksyllä Unkarissa merkittävän paljon inhimillisemmät kuin Suomessa. Kolme kuukautta pitkä harmaa, märkä ja pimeä aika puuttuu käytännössä kokonaan. Sadepäivät ovat syksyllä olleet todella harvassa, ja ensilumen tullessa maa oli vielä vihreä.

Asioita, joita tuskin tulee ikävä:
- Huono kielitaito. Miskolcissa ei pärjää edes englannilla, unkaria pitäisi osata. Ja se taas on kielenä miltei mahdoton. Edes asuntolan, johon kaikki yliopiston ulkomaiset vieraat sijoitetaan, johtaja ei osaa sanaakaan englantia.
- Törkyisyys. En tiedä miten tämän muotoilisi. Roskien ja jätteen suhteen tuntuu vallitsevan 'poissa silmistä, poissa mielestä' -kulttuuri. Vaan kun ne eivät siellä ojassa, takapihalla, pikku metsikössä tai junaradan varressa ole edes poissa silmistä. Rakennuksista iso osa on melko huonossa kunnossa, ja graffitteja on kaikkialla.
- Säätäminen. Tätä on hyvin vaikea selittää, se pitää itse kokea. Miltei kaikkeen liittyy suunnaton määrä säätämistä, johon on erittäin vaikea suhtautua positiivisesti, etenkin kun kielestä ei ymmärrä sanaakaan. Esimerkkeinä vaikkapa asuntolan huoneen vastaanottaminen, opiskelijakortin hankinta, kirjastokortin hankinta, kylpylässä käynti tai safkan tilaaminen koulun ruokalassa. Tämä saattaa valitettavasti olla jäänne neuvostoajoista, tulee mieleen asiointi Venäjän rajalla.
- Opetuksen taso yliopistolla. Vaikkei opetuksen tasossa sinänsä ole mahdottomasti valittamista, on LUT aivan eri tavalla niinsanoaksemme ajan hermolla.
- Ikävöinti. Vaikka olen viihtynyt Unkarissa hyvin, eikä varsinaisesti koti-ikävää ole missään vaiheessa ollut, on ikävä kuitenkin Suomeen jääneitä ihmisiä kohtaan läsnä.

Siinä nyt joitakin asioita, joita mieleeni juolahti kävellessäni päivemmällä Tescolle ja takaisin raikkaassa alkutalven säässä. Kyllä, kävin kävellen kaupassa, enkä edes kampusalueen Lidlissä. Päällimmäinen syy tähän lienee tosiasia, että viimepäivät on tullu vietettyä lähinnä kouluhommien parissa kämpillä. Paitsi eilisilta, lähdin espanjalais-saksalais-italialaisen ryhmittymän mukaan keskustaan sporttibaariin vahtimaan futista, Real Madrid - Barcelona. Barcelona voitti loppujenlopuksi 5-0. Kämppis oli murheen murtama. Ja itse en vieläkään ymmärrä koko lajin päälle pätkääkään.

tiistai 23. marraskuuta 2010

Viimeisiä viikkoja

Jó napot kivánok! Kolmas viikko putkeen kun sunnuntai (tai maanantai) -iltana jo pimeän tullen junailin Budapestista Miskolciin. Tällä kertaa takana oli tosiaan viikonloppuvisiitti Wieniin saksalaisten vaihto-opiskelukavereiden kera. Reissu oli melko mahtava. Yövyttiin molemmat yöt sangen backpacker-henkisessä hostellissa aivan West Bahnhofin tuntumassa, metroaseman vieressä ja silti kävelymatkan päässä keskustasta. Hintaa kuuden hengen huoneelle tuli noin 15e / lärvi / yö. Hostelli oli siisti ja hinta sisälsi kaikki tarvittavat fasiliteetit wlan mukaanlukien. Päivät menivät oikeastaan kaupunkia ja nähtävyyksiä ihmetellessä, Wien oli jo ilmeisen valmiina jouluun, keskustan merkittävin ostoskatu, Stephansplatz, oli koristeltu todella näyttävin jouluvaloin, samoin eräs keskustan puistoista, johon oli rakennettu suorastaan joulukylä. Joka nurkassa oli pieniä joulumarkkinoita, joilta saattoi ostaa käsitöitä, pikkupurtavaa sekä paikallista glögin tapaista, Glühweiniksi kutsuttua lämmintä, maustettua viiniä. Hinnat olivat toki jotakin aivan muuta kuin Unkarissa. Siitä huolimatta on Wien ehkä miellyttävin kaupunki, jossa olen koskaan käynyt!

Jos etsii halpaa majoitusta Wienissä, voin rehellisesti suositella käyttämäämme hostellia, nimeltä Hostel Ruhtensteiner, kotisivut löytyvät täältä.

Jokunen kuva Wienistä puolestaan on löydettävissä täältä. Vietin viimekeväänä hieman toista viikkoa Wienissä, jolloin tuli valokuvattua käytännössä kaikki vastaantuleva, joten tällä erää jäi kuvailu vähemmälle. Muutama otos tuli silti napattua.

Muutenkin ero Unkarin ja Itävallan välillä oli melko merkittävä. Matkasimme sangen tutuksi tulleella unkarilaisen rautatieyhtiö MAV-Startin Intercityllä Miskolcista Budapestiin, jossa vaihdoimme junaa itävaltalaisen ÖBB:n (Österreichische Bundesbahn) Railjettiin. Tuntui kuin olisi hypännyt aikakoneella vuodesta 1990 takaisin vuoteen 2010. Koitimme seurata, milloin juna ylittää Unkarin ja Itävallan rajan, mutta huomasimme, että rajanylitys oli loppupeleissä aika helppo havaita näkymien muutoksesta. Itävallan puolella radanvarressa ei enää näkynyt roskaa ja romua, eikä raunioituneita rakennuksia, joita Unkarissa näkyy melko taajaan, etenkin Budapestin tuntumassa. Wienissä myös ensimmäistä kertaa oikeastaan ymmärsi, kuinka lähellä joulu jo on. Toki myös Miskolcin keskustassa joulu on vahvasti läsnä, mutta keskustan ulkopuolella sijaitsevalla kampusalueella ei joulusta vielä näy merkkejä, ja koska lumestakaan ei vielä ole tietoa, ei fiilis ole ollut ennen tätä kovinkaan jouluisa. Ensi sunnuntaina on kuitenkin jo ensimmäinen adventti.. Katselin taas joitakin uutiskuvia Suomesta, vaikea uskoa että siellä on oikeasti täysi talvi, sillä tänäänkin Miskolcissa on paistanut aurinko ja maa on vielä vihreä, lämmintä on kymmenkunta astetta. Ennuste tosin lupailee loppuviikolle kylmenevää!

Joulun läheisyys tarkoittaa myös sitä, ettei vaihto-opiskeluajasta ole enää mahdottoman paljoa jäljellä. Tämä- ja ensiviikko menee kokonaan kouluhommien parissa, ja sen jälkeen onkin jo viimeinen Miskolcin viikko käsillä. Aika on mennyt loppupeleissä käsittämättömän nopeasti, ja kohta onkin aika jo palata kotisuomeen. Onneksi sitä ennen on vielä tiedossa lyhyt lomantapainen Budapestissa..

torstai 18. marraskuuta 2010

Budapest -> Kouluhommia -> Wien

Tervehdys taasen. Viikonloppuna oli paikallinen valtuuskunta Kotosuomesta Unkarin visiitillä, ja näin ollen viikonloppu tuli käytettyä tehokkaasti ensin Miskolciin, sen jälkeen Budapestiin tutustuen. Etenkin Miskolc teki vieraisiin vaikutuksen. Budapestin yöpymispaikka tutkailtiin ja varattiin etukäteen netistä, joten odotukset sen suhteen eivät olleet korkealla, etenkin kun hinta viiden hengen huoneistolle oli 14e / lärvi / yö. Yllätys oli kuitenkin sangen positiivinen, hostelli sijaitsi pelipaikoilla keskustan tuntumassa, noin 200 metrin päässä lähimmästä metropysäkistä. Huoneisto oli iso ja kohtalaisen hyvin varustettu sisältäen kaksi huonetta ja keittiön / ruokailutilan sekä pesuhuoneen, kaksi parveketta, littutelkkarin, jääkaapin, hellan keraamisella liedellä, leivänpaahtimen, kahvinkeittimen sekä jopa astiat. Kylpyhuoneen varustukseen kuului kylpyamme sekä pyykkikone. Henkilökunta oli ystävällistä ja englanninkielen taitoista.

Hostellin nettisivut löytyvät täältä.

Muutamia valokuvia Budapestista puolestaan löytyy täältä.

Kuten sanottu, viikonloppu vierähti nopeasti ja sunnuntaina kavereiden suunnatessa takaisin lentokentälle, oli meikäläisen aika junailla takaisin Miskolciin. Tämä viikko onkin mennyt lähinnä kouluhommia vääntäessä, viimepäivityksessäni mainitsemani esseet eivät tosiaan viimeviikolla vielä valmistuneet, joten muiden kasaantuneiden hommien ohella myös niitä on pitänyt kirjoitella. Koulutöiden suhteen sama tahti jatkunee vielä pari seuraavaa viikkoa sillä ennen joulukuun 10. päivää, jolloin lukukausi virallisesti kai loppuu, on tehtävää vielä aika runsaasti kurssien Non-traditional Machining Methods, Environmentally Friendly Manufacturing ja Advanced English teemoilta.

Kämppis ei tunnu kouluhommien suhteen stressaavan, se viettää koululla kahdesta neljään tuntia viikossa, käytännössä kaiken muun ajan joko tietokoneella tai nukkuen. Viimeviikolla tämän Espanjan sankarin vuorokausirytmi ehti vanhigossa kääntyä kokonaan päälaelleen siten, että meikäläisen herätessä kasin tienoilla luennolle, mies oli juuri käymässä unille. Tosin täytyy kyllä todeta, että kämppisten, sekä huonekaverin että vessakämppisten suhteen meikäläisellä on käynyt uskomaton säkä, kun kuuntelee käytävästä puolalaisten ja italialaisten huutoa tai tarinoita turkkilaisten palohälytyksillä väritetyistä kokkailusessioista. Näihin verrattuna meidän suomalais-espanjalais-saksalainen yhteiselomme sujuu kuin tanssi. Siis joltakulta, joka osaa tanssia.

Kouluhommien kasaantumisesta huolimatta ihan vielä ei ole meininki heittää reissaamisen suhteen pyyhettä kehään, vaan huomenna aamulla anivarhain on tarkoitus lähteä junailemaan kohti Itävaltaa ja Wieniä, jossa on meininki viettää viikonloppu täkäläisten saksalaisten vaihto-opiskelijoiden kera. Omat mielikuvani Wienistä viimekeväältä ovat sangen hyvät, saa nähdä onko aika kullannut muistot..

tiistai 9. marraskuuta 2010

Back in Miskolc

Iltapäivää syksyisestä Miskolcista. Kuten viimepäivityksessäni mainitsin, tuli piipahdettua Kotosuomessakin pitkästä aikaa. 28.10. iltalennolla Helsinki-Vantaalle, kymmenen päivää kaverin polttareiden, oman parisuhteen ja kaverin hääjärjestelyjen sekä luonnollisesti itse häiden merkeissä, ja 8.11. aamulennolla takaisin Budapestiin, josta edelleen junalla asemapaikalle Miskolciin. Nopeasti vierähti 1½ viikkoa kyllä. Ja jos vanhat merkit pitävät paikkansa, vähintään yhtä nopeasti jäljellä olevat viisi viikkoa täällä.

Maanantai menikin univelkoja nukkuessa, mutta tiistaina paukkasin reippaasti jo kymmeneltä luennolle, joka tosin olikin korvattu kierroksella konetekniikan osaston labroissa sekä lounaalla henkilökunnan ruokasalissa, sillä luennoivalle professorille oli tullut vieraaksi kolme tohtorikoulutettavaa tuutorinsa kanssa Ostravasta Tsekeistä. Verrattuna LTY:n labroihin, on täkäläisissä labroissa työstökoneet ehkä keskimäärin 20 vuotta vanhempia.. mutta ilmeisesti remontin yhteydessä on jonkiverran investointeja uusiin koneisiin luvassa. Päivän toinen koulurupeama oli kurssin Design of Material Flow Systems viimeinen professoritapaaminen, ja sen myötä kurssi olikin taputeltu. Arvosanalla 5 - excellent. Kurssi käsitteli pintapuolisesti sekä sisäistä että ulkoista logistiikkaa ja siihen liittyvää teknologiaa. Kurssi oli todella helppo, ja kolme opintopistettä toki lämmittävät mieltä.

Huomiselle olisi myös kouluhommia enemmän kuin ehtii tehdä, mutta tavoitteena on saada kurssien Critical Thinking ja Intercultural Aspects -loppuesseet palautettua, jotta niitäkään kursseja ei enää tarvitsisi miettiä. Torstaina on Suomesta tulossa kavereita visiitille, ensin Miskolciin josta perjantaina suoritetaan siirtyminen Budapestiin, joten viikonloppuna opiskelu on poissa laskuista.

Junaillessani Budapestista Miskolciin, konduktööri ystävällisesti huomautti, että opiskelijakorttini on vanhentunut, eikä näin ollen oikeuta opiskelija-alennukseen, vaikka tiskiltä olin samalla kortilla opiskelijahintaisen lipun ostanut. Koska konduktööri ei kuitenkaan puhunut kuin Unkaria, oli tilanteesta helppo luistaa esittämällä, ettei alkuunkaan ymmärrä mistä on kyse. Konduktöörin kielitaitokin onneksi rajoittui Unkariin. Mutta lähipäivinä lienee syytä selvittää, miten opiskelijakorttiin saa vielä hieman jatkoaikaa..

torstai 21. lokakuuta 2010

Opiskelua luvassa

Heipähei. Lauantaina käytiin vaihtariporukalla luokkaretkellä Egerissä. Reissu alkoi lupaavasti, ensimmäiset palinkat tarjoiltiin bussissa noin aamuyhdeksältä. Bussimatka Miskolcista Egeriin kesti noin tunnin ja oli sangen miellyttävä, bussin ollessa uudehko ja siisti, ja hyvää englantia puhuvan opiskelijaoppaan kertoillessa Egerin kaupungista ja sen historiasta. Kaupunkiin päästyämme tutkailimme porukalla nähtävyyksiä, kuten kirkkoja ja patsaita muutaman tovin, jonka jälkeen oli pari tuntia vapaa-aikaa. Päätimme käyttää tämän ajan ateriointiin, ja kelin ollessa vielä kohtuullisen asiallinen, aterioimme ulkosalla perinteisen lounaan alkukeittoineen ja porsaanleikkeineen. Ruoan valmistus ja tarjoilu hoidettiin unkarilaisella tehokkuudella, joten lähes koko kaksituntinen vierähtikin lounaan merkeissä. Tämän jälkeen jatkoimme Egerin linnaan, joka on ilmeisesti peräisin 1400-luvulta. Linnassa oli myös lyhyehkö, opastettu ja simultaanitulkattu kierros. Linnasta jatkoimme edelleen bussilla viinikellarialueelle, jossa tutustuimme yhteen kellareista, viininvalmistusprosessiin sekä tietenkin itse viineihin. Maistelussa oli kuusi erilaista viiniä, roseeta, punaista sekä valkoista. Maistelun lomassa tarjoiltiin myös päivällinen, perinteistä gulassia. Kellarilta saattoi myös ostaa viiniä, itse hankin muutaman pullon kotosuomeen vietäväksi.

Kellarilta jatkoimme matkaa lähistöllä sijaitsevalle kylpylälle, joka osoittautui myös mainioksi paikaksi. Suomalaisen silmissä ihmetystä herätti taas pukuhuonehässäkkä, tälläkin kertaa kaapit sijaitsivat miehille ja naisille yhteisissä huoneissa, ja lukittavat vaatteidenvaihtokopit saman huoneen keskellä. Avaimia kaappeihin ei ollut laisinkaan, vaan saatuasi tavarat kaappiin, piti siitä sanoa pukuhuoneenhoitajalle, joka lukitsi kaapin. Kun kaapista tarvisi jotakin, piti kaapin numero sanoa hoitajalle, joka taas tuli ja avasi kaapin. Mielestäni tähän liittyy muutama ongelma, kuten oman kaapin numeron muistamisen vaikeus sekä selkeä väärinkäytön mahdollisuus, sillä mikään ei estä sanomasta hoitajalle mitä tahansa numeroa, ja varastamasta kaapin koko sisältöä. No, maassa maan tavalla jälleen. Altaita oli yhteensä 5, ja ne kaikki sijaitsivat ulkona. Kylmimmässä altaassa vesi oli ehkä 28 asteista, kuumimmassa ehkä 60, muissa siltä väliltä. Ilman ollessa illalla ehkä kuusiasteista, oli kuumassa vedessä rötvääminen melko luksusta. Kylpylän kioskista sai myös halpaa olutta, jota saattoi nautiskella altaassa. Poistulomatkalla bussissa jatkoimme saksalaisten kanssa viinimaistelua, tälläkertaa tosin kahden litran muovipullosta.

Kuvia Egerin reissulta löytyy täältä.

Jossakin kohtaa lauantain reissua matkaan oli tarttunut myös jonkinsortin vatsapöpö, ja sunnuntai, maanantai sekä tiistai menikin lepäämisen ja wc-paperin kerskakulutuksen merkeissä. Sama pöpö oli osunut tosiaan myös saksalaisten vessakämppisten mukaan, joten saniteettitiloissa oli toisinaan jopa ruuhkaa. Buranan ja Imodiumin voimalla siitäkin jokatapauksessa selvittiin. Sairastessa oli aikaa funtsia myös opintoja.

Eli, vihdoin ja viimein kaikki kurssit on nyt sitten vähintäänkin alkaneet. Itseasiassa tänään oli kurssista Intercultural Aspects jo viimeinen luento, huomenna on viimeinen luento kurssista Critical Thinking. Tästä huolimatta havaitsin, että viimeisen vaihtokuukauden aikana joutuu hommia paiskimaan hieman eritahtiin kuin kahden ensimmäisen. Alla listaa siitä, missä mennään, noin opiskelun suhteen (lähinnä itseäni ja niitä varten, jotka lukevat blogia jälleen sillä silmällä, että harkinassa olisi lähteä tänne vaihtoon)

- Intercultural Aspects - loppui tällä viikolla, lopuksi tehtävänä vielä lyhyt essee
- Critical Thinking - viimeinen luento huomenna
- Non-traditional Machining Methods - Harjoitustyön materiaalit kasassa ja hyväksytetty professorilla, enää PowerPoint -esityksen teko ja esittely professorille
- Environmentally Friendly Manufacturing Methods - Etsittävä lähdetietoa liittyen kuivatyöstöön sekä sen ympäristövaikutuksiin
- Heat Treatment - Opiskeltava kymmenen luennon verran verkkomateriaalia, jonka jälkeen koe.

Edellä mainittujen lisäksi pyörii toki viikottain unkarin ja englannin kielikurssit, Fundamentals of Production Information Engineering sekä Design of Material Flow Systems. Eli hommaa on aika helv*tisti. Vaan eikai siinä muu auta ku kääriä hihat. Onneksi viikonpäästä on ohjelmassa paluu Suomeen puoleksitoista viikoksi. Ikävä on ollut luonnollisesti paitsi tyttöystävää, perhettä ja kavereita, myös vettä, joka ei maistu miltään ja jota voi juoda hanasta sekä sitä, että joka paikassa voi asioida puhumalla, ei pelkästään elekielellä. Vaikka mainittakoon, että erittäin hyvin olen täällä Unkarissa kyllä viihtynyt, paremmin kuin uskalsin alunperin edes odottaa!